Your address will show here +12 34 56 78
blogi
Minulle itselleni syksy on ollut aina uuden luomisen aikaa. Olenkin alkanut ajattelemaan, että minun uusi vuosi alkaa syksyllä! Pidän syksystä, joten se ei ole minulle ahdistavaa. Pimeys toki vähän hämmentää, joskus jopa pelottaa. Koleus ja kosteus ei myöskään ole kehoni parhaita ystäviä, mutta olen viime vuosien aikana oivaltanut muutaman vinkin, miten selviän paremmin näistä kaikista, mitä syksy ja talvi tuo tullessaan.
Jaan niistä muutan teille täällä. Ei ole kalliita vinkkejä eikä vaadi hirveästi mitään ihmeellistä! Lue, kokeile ja hämmästy! Tai sitten nämä ovat sinulle jo hyvinkin tuttuja juttuja…..
RAKASTAN KYNTTILÖITÄ! Niillä luo ihanasti tunnelmaa ja mukavan kotoisaa oloa kotona. ( kynttilän hämärässä mikään pöly ja koirankarvatkaan eivät näy niin silmään pistävästi). Parhaita ovat aikaiset aamut, pimeän hämärässä kynttilän valossa nauttia aamiaista kupponen kuuma kahvia kaverina ja koko talo vielä unessa muuten. Vaikka kesällä on aikainen aurinko ja valo ihania, tätä kyllä odotan aina eniten syksyn saapuessa. Mitäpä jos joku aamu heräisitkin normaalia aikaisemmin ja ottaisit omaa aikaa ja tilaa itsellesi? Omien ajatuksien kanssa ja herättäisit kehoa rauhassa, ehkä venytellen rankaa joustavammaksi päivän askareita varten?
VILLASUKAT Ne lämmittävät ja tuovat pehmoista tunnetta koko kehoon! Myös sellaista, että on lupa olla vain. Tätä minä teen syksyisin niin paljon kuin mahdollista, käperryn omaan kuplaani vielä enemmän. Sallin itselleni sen, enkä sovi mitään ylimääräistä kalenteriin. En ainakaan sellaista, mistä minä en voimaannu. Oletko kurkannut kalenteriasi hieman eri näkökulmasta? Jospa siellä onkin jotain sellaista, mikä ei palvele sinua? Ja voisiko asialle tehdä jotain? Ihan jo asian tiedostaminen auttaa!
RAAKASUKLAA! Nam! Kuinka valtavan tarpeellinen mielihyvän lähde keholle että mielelle! Erityisesti kosteudesta ja koleudesta kipeytyneelle keholle. Nautin sitä usein, pieni määriä kerrallaan. Hitaasti, en kiireellä. Tykkään valmistaa myös itse niitä! Erittäin helppo ja hyvin paljon reseptejä löytyy netistä ja somesta, esim. Karita Tykkä sivustolla. Kokeile! Ehkä sinäkin liityt raakasuklaan faniklubiin!
PUHDAS KOTI. Kesän jäljiltä kaikkialla on pölyä ja pölyä. Meillä lisäksi mustaa koirankarvaa. Minusta on ihana tehdä tilaa karsimalla turhaa tavaraa pois, jäsennän usein myös ajatuksiani kohti tulevaa talvea siinä samalla. En SUORITA siivoamista, vaan teen pikku hiljaa. Ei siis todellakaan oli koko ajan siistiä. Se ei ole tämän tarkoitus. Vaan silloin kun siltä tuntuu. Syksyllä oman itsensä kuuntelu vielä korostuu entisestään, se auttaa minua jaksamaan. Etten tee liikaa, sillä pimeys väsyttää. Ainakin minua erittäin erityisherkkää feminiisistä ihmistä.
YRTTITEE. Kesällä menee paljon enemmän kahvia, syksyllä tämä sitten vaihtuu yritti- ja rhoibosteehen. Lakritsijuuri tai piparminttu. Ja hunajaa & inkivääriä tietty! Kesällä syön myös enemmän salaattia, syksyn saapuessa erilaiset lämpimät kasvisosekeitot tuntuvat kehossa mukavammalta. Mausteita ja yrttejä, inkivääriä ja kurkumaa. Kokeile lisätä mausteita ja yrttejä ravintoosi, kehosi kiittää!
METSÄ. Ehdottomasti! Luonnon raikkaus ja värit! Metsästä tulee entistä rakkaampi ja tärkeämpi. Minulle happirikas ilma on tärkeää tunkkaisen kesän jälkeen. Keuhkojeni sairastuttua, entistä tärkeämpi. En tosin pidä hirvikärpäsistä, joten valitsen tarkoin mihin metsään menen ja kuinka syvälle. Olethan sinäkin varmasti jo kuullut ja lukenut metsäterapian vaikutuksista? Jo 15 minuuttia metsässä saa muutosta aikaiseksi, eikä maksa mitään ja meillähän metsää riittää!
POSITIIVISUUS. Tiedostan. että minun on fokusoitava omat ajatukseni entistä tarkemmin ja olla tietoisempi kuin tietoinen mieleni. Sillä syksy voi tuoda myös ahdistusta ja apatiaa mukanaan. Jolloin sen kyllä huomaa omasta rintarangasta. Helposti se painuu kasaan, mikä vaikuttaa myös niskan asentoon. Oletko sinä kiinnittänyt tähän samaan huomiota? Tiedostatko sinä, millaisilla ajatuksilla itseäsi ruokit?
KOTI-ILLAT. Kiitos, kyllä! Ja villasukat ja viltti. Siinä on parasta lääkettä syysmasennukseen! Hyvässä seurassa vielä, ehkä hempeitä leffoja, hyvää syötävää ja lämmintä yrttiteetä! Näillä kyllä lämpiää pahempikin vilukissa. Ja miksi ei lasi punaviiniäkin ole joskus tarpeen! Tärkeintä itselleni on kuunnella sisäistä ääntäni. Se kertoo parhaiten, mitä kaipaan. Henkisesti ja fyysisesti. Ylläpidän näin omaa tasapainoani ja minulla on siis vahvempi ole selviytyä pimeydestä ja siitä loskakeli ajastakin, mistä en kyllä tykkää yhtään. Entäpä jos hidastaisit vähän? Onnistuisiko se? miksi ei?
OIVALLUS:
Sisäinen ääni, mieli ja keho. Oma yhteys näihin ja oma rohkeus kuunnella niitä. Oma voima rakkaudella itselle ja muille. Näiden ympärille on sitten hyvä rakentaa hyvä ravinto, liikunta, uni ja tavallinen arki, niin kotona kuin töissäkin.
Tsemppiä syksyyn kaikille!
0

blogi
Tiesitkö, että tapa suhtautua elämän ylä-ja alamäkiin kertoo paljon ihmisen luonteesta. Tiesitkö, että se on hyvinkin yhteydessä omaan hyvinvointiin Ja että keskittymällä hyviin asioihin, on sillä hyvät puolensa ja yleensä ne hyvät asiat kasvaa sitä enempi, mitä enemmän niihin keskittyy.

When it rains, look for RAINBOWS. When it’s dark, look for STARS.

Oma tapa oli aika vuoristorataa, välillä myös isolla vauhdilla ja pyörällä. Olin hyvä kannustamaan toista keskittymään hyvään, ajattelemaan optimistisesti ilon että onnistumisen kautta. Ilman itsensä syyttämistä vastoinkäymisissä. Omat ajatukseni minusta että elämästäni valitettavasti vaelsivat liiaksikin pelon ja häpeän ystävinä hyvinkin pessimistiseen tapaan ajatella. Niiden muuttaminen on ollut itselleni tärkeä oppimatka tässä omassa kasvutarinassani. Jonka aloitin useita vuosia sitten. Se on vaatinut päivittäistä harjoittamista, tahtoa olla oma MINDBOSS ja se kuka oikeasti päättää tavastani ajatella. Ja yhä harjoitan.

Optimist:

Someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster. It’s more like a cha-cha.

Professori Martin Seligman on kirjoittanut kirjan Opittu optimismi (Learned Optimism) ja hänen mukaan optimismi ja pessimismi eroavat toisistaan näillä kolmella tavalla:

  1. Personalisaatio – Optimisti ei syytä itseään vastoinkäymisistä, kun taas pessimisti ottaa ne henkilökohtaisesti. Optimisti pitää positiivisia tapahtumia useammin omana ansiona, pessimisti uskoo niiden johtuvan ulkoisista tekijöistä.
  2. Pysyvyys – Optimistit pitävät vastoinkäymisiä väliaikaisina esteinä. Pessimistit näkevät esteet usein pysyvinä ja koko kohtaloa määräävinä.
  3. Läpitunkevuus – Pessimistit uskovat usein epäonnistumisen yhdessä asiassa johtavan epäonnistumiseen kaikessa. Optimistit antavat hyvien asioiden piristää koko elämää, eivätkä rajaa vaikusta vain yhteen elämän osa-alueeseen. Kuten pessimistit tekevät.

Oivallus:

Omaa asennetta voi muokata vähitellen. Vaikkei kaikkeen voi itse vaikuttaa, mitä elämässä tapahtuukin, niin omaa reagointia että tapaa ajatella voi hallita. Se on oivallus mikä mahdollistaa oman hyvinvoinnin paranemisen, elämänlaadun että ilon muuttumisen. Se määrittelee koko elämänkatsomusta. Kaikilla meillä on omat vastoinkäymiset. Muuttamalla oma suhtautuminen optimistisemmaksi, keventää omaa polkuaan huomattavasti. Mutta myös mahdollistaa eteenpäin menemisen ja hyvän olon tasapainon arkisiin hetkiin. Ja ehkä yksi hienoin juttu; pessimismin ei tarvitse olla pysyvää eikä sitä tarvitse jatkaa omassa elämässä eteenpäin, vaikka siihen olisi kasvatettukin. Jokainen voi opetella aktivoimaan sisäisen optimismin ihan milloin vain. Jos vain tahtoa riittää.

0

blogi
Kirjoitin Instagramin ja Facebookin seinälle sanoista ajattelutapa, rohkeus ja täydellä sydämellä. Ja mitä ne ovat minulle, mitä ne merkitsevät ja miksi niitä käytän. Kohtaan aina välillä ihmisten pohdiskelevia ilmeitä tai heillä heräilee kysymyksiä mistä sinä oikein puhut? Tarkoitako todella, että elämä voi olla yhtä täydellä sydämellä olemista onnen huumassa ja pelkkä hymy huulilla positiivisesti vihellellen? Voit kurkata tekstini myös sieltä seinältä, mutta tässä hieman lisä avausta miksi.

Tietenkään ei ole kyse mistään tuosta edellä mainitusta. Ei ole tarkoitus näyttää elämän olevan pelkkää ruusun terälehtiä tai täynnä vain kaikkea ihanaa ja hyvää. Ja heti sen jälkeen, kun muutat tapaasi ajatella, elämästä tulee juuri sellaista……. Kyse on tavasta ajatella elämää täydellä sydämellä. Sellaisena kuin se meille annetaan. Omasta ymmärryksestä ymmärtää omien ajatuksien voiman ja niiden kyvyn jopa saastuttaa mieltä että kehoa.

Kyse on siitä, että tämän uuden ajattelutavan avulla osaa saada itsensä takaisin tasapainoon silloin kun tulee hetkiä, jolloin tuulee ja myrskyää. Oli se sitten sisäistä tai ulkoista myteriä. Toisinaan voi olla tapana jäädä jumiin, paikoilleen. Nähdä vain synkkiä värejä, ajatuksia ja asioita. Tuntea ne yhä voimakkaammin, lopulta ahdistuksen kasvaessa sisällä. Mutta myös ihan itse kasvattaa tuulen tai myrskyn voimakkuutta. Ja ihan vain sillä, miten ruokkii tietoisen mielensä kautta omaa voimakasta alitajuntaansa.

Itselläni tämä muuttunut ajattelutapa on antanut elämänmuutoksen monessa eri asiassa, parempaa hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja uskallusta katsoa elämää aidosti omilla silmillä. Puhua sanoilla, jotka ovat minun. Edelleen elämäni kasvaa, edelleen minä kasvan. Olen epätäydellinen, haavoittuva että herkkä. Osaan myös tehdä virheitä, osaan myös suuttua ja raivostuakin. Osaan olla ihminen haavoittuvuuden kanssa, inhimillisesti.

Siksi rakastan valmentaa henkilöä kohti vapauttaan valita tapaansa ajatella ja mahdollistaa siitä syntyviä oivalluksia. Kannustaa jokaista olemaan omien ajatuksiensa MINDBOSS. Kasvaa aidosti sellaiseksi kuin on. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla koko aikaa se paras versio itsestä eikä välttämättä pystyisikään, vaan miten palauttaa oma tasapaino henkisesti että fyysisesti, on elämänlaadun kannalta hyvin olennaista. Kyse on siis omasta kyvystä nousta jaloilleen.

OIVALLUS:

Jatkan yhä tätä omaa polkua. Jatkan yhä tästä kirjoittamista ja puhumista. Mutta myös opiskelua ja harjoittamista. Rohkeasti, aidosti ja täydellä sydämellä. Kyse on sydämen asiasta, josta voin puhua täysin rinnoin selkä ryhdissä, sillä tiedän tämän todella toimivan. Elämän muuttava oivallus.

0

blogi
Varmasti moni pysähtyy miettimään rakkautta edes kerran elämässään. Mitä se rakkaus oikein on? Miltä se tuntuu? Miltä se näyttää? Usein kuitenkin ajateltuna, miltä sen KUULUISI tuntua ja näyttää……

Avata sydän rakkaudelle puhtaasti ja pyyteettömästi voi vaatia syvempää tutkimusmatkan tekemistä sisimpään, kohtia omia tottumuksia, olettamuksia ja uskomuksia. Kohti totuutta. Mitä MINÄ vaadin rakkaudelta? Mitä MINÄ oletan rakkaudelta? Millainen rakkaus kuuluu MINULLE?

Matkan varrelta tarttuneet ESTEET on nostettava pöydälle, kurkata ja käydä ne läpi. Puhdistaa mieli, keho, sielu ja sydän. Ei välttämättä käy niin helposti ja automaattisesti kuin ladata likaiset astiat koneeseen ja tyhjentää kirkkaan puhtaat omille paikoilleen kaappiin. Tällä kertaa olisi ladattava koneeseen rohkeutta, anteeksiantoa, hyväksyntää ja myötätuntoa. Itselle ja toiselle.

Antaa rakkautta, saada rakkautta. Ilman vaatimuksia, olettamuksia, uskomuksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Vain sydän auki, niin kuin vastasyntyneillä. Luottamusta ja uskoa hehkuen.

OIVALLUS :

Minun tehtävä on nähdä esteet minun rakkauden polulla , siirtää ne sivuun ja antaa tilaa rakkauden vain olla. Minussa asuu runsas rakkaus ja yltäkylläisyys. Kaikella parhaalla mahdollisella tavalla, annan niiden vapaasti virrata minussa, tulla sisältä ulospäin. Rakkaus itseäni kohtaan on rakkauteni lähde, ilman sitä minun on vaikea antaa kaunista ja puhdasta rakkautta toiselle. Sen omalla luonnollisella tavalla ja rytmillä.

0

blogi

Odottavan aika on pitkä, sanoo vanha sananlasku. On vaikeaa malttaa odottaa, olla vain ja antaa luonnollisella rytmillä asioiden tapahtua. Niin kuin luonnossa asiat etenevät. Emme voi kiirehtiä kukan tai puu kasvua. Emme voi siirtää pilviä auringon tieltä yhtään nopeammin kuin ne siirtyvät. Emme voi nopeuttaa toukan kasvua perhoseksi, sillä on ihan oma prosessinsa.

Voimme vain pyytää, odottaa ja ymmärtää, että vaikkei mitään tapahtuisi juuri nyt, se ei tarkoita, etteikö olisi mahdollista tapahtua. Voihan olla, että tulossa on jotain sellaista mitä emme osaa edes odottaa. Jotain vielä parempaa.

Oivallus

Entäs jos minä olen valmis, mutta joku tai jokin ei ehkä vielä? Entäs jos itsestäni riippumaton pala etsii vielä paikkaansa? Entäs jos minussa itsessäni on vielä tapahduttava muutos? Päätän siis keskittyä siihen, mikä on mahdollista tässä ja nyt. Olla rauhassa, vaikka en tiedä. Keskityn positiivisiin ajatuksiin, kuuntelen hiljaa omaa intuitiotani. Opettelen elämään luonnollisen rytmin kanssa, enkä puske ja päästän irti yrittämisestä ja pakottamisesta. Niin ihmissuhteiden kuin asioiden suhteen. Uskon siihen, että kun vähiten odotan, niin huomaan sen olevan aivan silmieni edessä. Luotan siihen, että elämä tahtoo parasta. Myös minun.

0

blogi

Viime aikoina olen antanut tietoisesti aikaa ja läsnäoloa tämän asian pohtimiseen. Kun on elänyt pitkään omien uskomuksien, pelon ja erityisesti häpeän vankina, oma vapaus alkoi tuntua omassa päässä rajatulta. Ja hyvin huomaamattakin se vaikutti omaan iloon että nauttimiseen elämästä ja sen tarjoamista asioista. Hetkistä, jotka valitettavan usein lipui ohitse, kun ei ollut kykyä nähdä miten omilla ajatuksillaan piti kiinni kaltereita paikoillaan.

Ennen ajattelin…..

että sitten kun minulla on sellainen työ missä voin itse määrittää miten ja missä teen että mitä teen, tietynlainen taloudellinen tilanne, itse suunniteltu koti, parisuhde tietyssä tilassa, lapset tietyn ikäisiä, kalenteri mitä minä täytän eikä toisinpäin. Voin lähteä kahvilaan tai syömään milloin itse niin tunnen ja haluan. Vaikka en sitten kuitenkaan menisikään. Ja tietysti aikarajan milloin kaikki “pitäisi” olla minulla tai elämässäni, oli tarkkaan ajateltu. Vasta sitten tuntisin vapautta…. vasta sitten, kun olisin suorittanut sitä ja tota jne….

Instead of trying to make your life perfect, give yourself the freedom to make it an adventure, and go ever upward – Drew Houston



Elämä toi eteeni paljon sellaista, mitkä olivat olleet listallani- tunnen vapautta sitten kun….., elämä antoi minulle enemmän kuin olin osannut oikeasti edes unelmoida ja edelleen koin vapauden kaipuuta. Milloin mistäkin. Nyt kun katson tuota ajattelutapaani täältä kauempaa ja olen joutunut todellisten fyysisten rajoitteiden edessä nöyrtymään ja perumaan kaikki listaani liittyvät, tunnen suunnattoman suurta kiitollisuutta. Kun arkeeni tuli asioita, mitä en teekään niin kuin ennen. Kun hengitykseni ei kuljekaan niin kuin ennen. Kun nukkuminen ei olekaan niin itsestään selvää kuin se oli joskus. Kun keho ei toimi niin kuin sen oletin toimivan. Kun mieleni ei enää jaksanut niin kuin olin vuosia ajatellut sen jaksavan. Jostain suuremmasta johdatuksesta, sydämeni uskalsi puhua paljon vapaammin.

Aloin tuntemaan tavotteita, että ulos häpeästä, pelosta, itsekriittisyydestä, vertailusta, syyllisyydestä, uskomuksista, aikatauluista joita muka piti olla ja suorituksista joita muka piti laskea. Se oli minun VAPAUS. Aloin tekemään päivittäin töitä tämän vapauden edestä, siitä tuli osa minun perus arkea. Ihan niin kuin hampaiden pesu. Matkasin yhä syvemmälle minusta minuun, kohti niitä kaikkia totuuksia, mitkä oli vain kohdattava. Opettelin valmentamaan itse itseäni, rakensin itsesuggestiota heikkojen hetkien varalle. Ja tulihan niitä.

Vapaus on yhtä kuin mahdollisuus

Ymmärrys ja ajatus siitä, että missä tahansa olen tai mitä tahansa teen, kaikki on kuitenkin koko ajan mahdollista. Minun on mahdollista astua askel tuonne tai tänne, minulla on mahdollista ottaa ensimmäinen uusi askel tai viimeinen, suuntaan minne valitsen mennä tai en valitse. Minulla on mahdollisuus vaihtaa suuntaa, myös eksyä ja päästä perille.

Minulla on vapaus olla läsnä, tietoisestikin. Jos vain valitsen niin. Minulla on vapaus valita miten otan hetkeni elämässäni vastaan ja mitä niistä ajattelen että tunnen. Minulla on vapaus vaikuttaa omaan tietoiseen että tiedostamattomaan mieleeni. Minulla on vapaus olla onnellinen, juuri sillä hetkellä kun päätän olla onnellinen. Minulla on vapaus tuntea olevani riittävä. Hyväksyttävä. Rakastettava. Minulla on vapaus sallia itselleni epätäydellisyys ja haavoittuvuus.

Freedom is the oxygen of the soul

Tänä päivänä vapaus minulle merkitsee hyvin eri asioita kuin joskus aikanaan. Minulle vapaus on myös rohkeutta uskaltaa olla MINÄ, kertoa mitä minä ajattelen, mistä tykkään ja mistä en. Se, että tiedostan omat rajat ja vastuun, ovat minulle vapautta olla myötätuntoinen itselle että toisille. Oma arvontunto on minulle vapautta. Vapaus siitä, että annan elämälle mahdollisuuden kuljettaa, opastaa ja myös yllättää. Vapaus minulle on tuntea tunnetta, että olen tullut kotiin.

Minulla matkalla minusta minuun tärkeimmäksi muodostui matka häpeästä vapauteen, itselleni näkyväksi aikuiseksi naiseksi. Ja koen tällä hetkellä olevani vapaa kahleista, mitkä ennen määrittivät minua naisena.

Mitä vapaus merkitsee sinulle?

Osaatko sinä kertoa itsellesi elätkö vapaasti oman näköistä elämää? Tiedostatko sisäiset esteesi vai syytätkö mielummin ulkoisia asioita vapauden esteenäsi? Jospa ottaisit kynän ja paperin eteesi, kirjoittaisit itsellesi pienen kirjeen mitä vapaus sinulle merkitsee. Miten koet sen elämässäni tässä ja nyt. Ja onko se tunne sellainen kuin toivoisit sen olevan. Sinä voit tarvittaessa ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti jotain uutta tai sen viimeisen askeleen siellä jossain, missä koet olevasi enemmän vanki kuin vapaa sielu.

Ajatuksin,

Kati

0

blogi
Täällä blogissa olen kirjoittanut matkaani ja omaa kasvutarinaa teille, avatakseni jotain itsestäni. Miksi minusta kasvoi se, kuka nyt olen. Teen näin myös valmentajana, kerron omaa tarinaani häpeilemättä. Näin luon turvallisuuden ja luottamuksellisen tunteen valmennettavan kanssa. Hänenkin on helpompi kertoa omaa tarinaansa, häpeilemättä. Kannustan tähän aina valmennuksissa, tulla sellaisena kuin on ja antaa oivalluksille tilaa. Jotta kaikki mahdolliset vahvuudet, niin olemassa olevat kuin uudetkin, kasvaisivat esiin. Ajattelin vielä avata viimeisen”luukun”. Ihmisyys – kuka minä olen ja kuka minä haluan olla. Miten tämä matka tuli itselleni mahdolliseksi.

Oma häpeä ja pelko ovat olleet niin isot, että sisälläni on kasvanut myös vahva rohkeus samaan aikaan. Rohkeus, mikä janoaa elämään. Rohkeus tehdä merkityksellisiä valintoja. Ei enää toimimista omien arvojen vastaisesti. Ei enää varjo- Minän vallan alla kätkien sisään omat todelliset voimat ja tunteet, että ajatukset. Kohtasin pimeyteni, ja tuli aika ottaa voima ja potentiaali piilosta pois. Sieltä kulissien takaa löytyi oma vahvuus, oma onnellisuus ja kyky elää omat unelmat todelliseksi.


Juoksin pakoon omaa varjo-Minää todella kauan. Olen miettinyt MIKSI? Löydän tähän enemmän kuin vastauksen, kaksi ystävääni pelko ja häpeä. Kieltämällä näiden olemassa olon, annoin enemmän ja enemmän valtaa varjo- Minän tehdä päätöksiä. Myös hallita aiheuttaen ei toivottuja reaktioita ja toimintamalleja. Tuskaa, kärsimystä ja jatkuvaa sisäistä ahdistusta todellisella minälle. Häpeä ei missään nimessä ollut hyvä asia, eikä sitä ollut ulkoisesti helppo edes tunnistaa. Haluan mainita, että oma häpeä oli pahimmillaan juuri silloin, kun en olisi halunnut olla samaa mieltä tai olisin halunnut kertoa tulleeni loukatuksi. Paljon oli hetkiä ja ihmisiä keiden kanssa pystyin olemaan aito, oma itseni. Ihmiset ketkä ovat minuun tutustuneet viimeisen muutaman vuoden aikana, ovat nähneet hurjan paljon enempi valo – Katia kuin varjo- Katia. Niistä oma rohkeus ammensi paljon.

Kuten olen jo kirjoittanut, viisas kehoni pelasti minut. Se laittoi fyysisesti kärsimään niin rajusti, että jostain pimeyden keskeltä löysin oikeat valopilkut, ja aloin ymmärtämään mihin minun piti mennä. Totuuteen. Opiskellessani Valmentamossa, toin rohkeasti esiin omaa häpeää, ja miksi haluan tehdä tämän lopullisen matkan sieltä ulos, vapauteen. Häpeä muutti muotoaan. Syntyi valoisa ja puhdas häpeä, mikä pitää minut nöyränä omalla matkallani. Tein oman taideteoksen häpeästä, minkä ripustin makuuhuoneen seinälle, jotta joka aamu voisin muistuttaa itseäni tästä matkasta. Tästä oivalluksesta. Häpeän tilalle tuli myötätunto, varsinkin itseäni kohtaan. Pelon tilalle tuli rohkeus ja rajoitusten tilalle tuli vapaus. Aloin nähdä maailmaa eri valossa, itseni uudessa kirkkaammassa valossa myös. Löysin sen oikean itsevarmuuden, missä ei enää tarvinnut pyrkiä täydellisyyteen, ei näyttämiseen tai uhoamiseen. Rohkeus alkoi kuljettamaan minua ihan eri tavalla. Yhä enempi ja enempi sinne, minne sydämeni sanoi. Avoimuus muuttui myös, en ollut enää sinisilmäinen. 


 

Pimeydestä löysin omia voimia, samalla kukistin pelkojani. Voima kannusti minua eteenpäin ja olen ottanutkin aika harppauksia, kun pelko ei enää kykene minua pidättelemään. Välillä olen yhä herkkä ja heikko pelon edessä, tunnistan sen heti itselleni nykyään. Hyväksyn oman haavoittuvuuden ja puhun ääneen pelkoni pois. En enää pelännyt varjoani, uskalsin alkaa kasvamaan sellaiseksi, kuka todella olen, aidoksi ja eheäksi minäksi. #minutitsenikanssa. 

Voima, intohimo ja luovuus, heistä tuli uudet ystäväni. Aloin loistaa ihan omaa valoani yhä lisää ja lisää. Rohkeasti. Siellä pimeydessä tosiaan tutustuin varjo -Minään, ja täytyy sanoa, että aika viisas kaveri. Ja olin todella tunnollinen ja kuuliainen hänen käskyille ja manipulaatiolle. Varjo- Minä sai pidettyä haavoittuvuuden piilossa todelliselta minältä, voittaen useamman kerran. Niin ihmissuhteissa kuin omassa menestyksessäni. 

Itseni hyväksyminen, armollisuus ja inhimillisyys omaa pimeyttä kohtaan auttoivat valo- Minän uudelleen syntymisessä. Aloin luomaan uutta nahkaani, uutta elämääni ja sanoittamaan sitä sanoilla, mitkä kuulin ja teoilla, mitkä näin. Hyväksyin ja hyväksyin oman varjon, haavoittuvuuden siellä pimeydessä myös. Ymmärsin ettei minun tarvitse tuhota varjoani, se on osa minua. Niin kuuluukin. Vaan viljellä sitä oikein. Uskaltaa löytää maastani oikeat siemenet ja niiden voima, joiden avulla kasvoin sellaiseksi kuin halusin kasvaa. Ja yhä olen matkalla, kasvutarina minusta minuun on elämän pituinen prosessi, mitä vaalin oppien ja oivaltaen. Kiitollisena ja täydellä sydämellä nauttien.

 

Nyt olen avannut omaa tarinaani teille. Toivottavasti siellä on ollut tekstiä, mikä resonoi. Auttaen, voimaannuttaen tai ihan vain antanut hetken ajatusta omasta matkasta, ja siitä, oletko sinä löytänyt oman todellisen minän. Ajatuksen, osaatko sinä tiedostaa omat vahvuudet, heikkoudet ja antaa itsesi kasvaa sellaiseksi, kuka oikeasti haluaisit olla. Seuraavaksi haluan esitellä teille Valmentamon ja miten minusta tuli LCF Life Coach®. Ja nyt on myös aika esitellä millainen on valmentaja – minä ja miten teen omaa työtäni. 

Ajatuksin,
Kati
























 


0

blogi


Olen rakastanut sinua enemmän kuin itseäni, olen rakastanut sinua myös kärsien. Olen halunnut rakastaa sinua, olen myös luovuttanut ja ollut rakastamatta. Olemme taistelleet rakkautemme eteen enemmän kuin itsekään aina uskomme ja olemme ymmärtäneet. Olemme taistelleet ehkä liikaakin.  On ollut hetkiä jolloin olemme tunteneet ettei tämä johda mihinkään ja jopa vasten tahtoamme miettineet olisiko parempi luovuttaa…

Kaiken tämän taistelun keskellä, meistä on kuitenkin kasvanut vahva tiimi. Olemme toistemme parhaat ystävät ja sielunkumppanit, hyvässä ja pahassa. Tunnemme toisemme, tiedämme toisemme. Rakastamme silti, kaikesta huolimatta. Olen saanut sinusta itselleni tärkeimmän tukijan, keskustelukumppanin. Olemme kasvaneet myös erilaiseksi viime vuoden aikana, ja se meidän pitää oppia hyväksymään. Se ei vie meitä erilleen. Vaan se antaa meille mahdollisuuden olla kuitenkin yksilöitä tässä vahvassa suhteessa missä olemme niin me.

Olen seissyt vierelläsi ja nostanut sinua ylös heikoilla hetkilläsi. Olen opettenut sinua avaamaan tunteitasi ja puhumaan niistä. Olen opettanut sinua kuuntelemaan. Sinä olet oppinut seisomaan vierelläni kun olen heikko, sinä olet nostanut minua kuopasta mihin olen tippunut. Sinä olet ollut olkapää kun itken, korvani kun puhun ja sydän kun tarvitsen rakkautta. Sinä olet opettanut minulle elämän huumoria ja asennetta mennä eteenpäin. Sinä olet ollut tätä ja paljon muutakin. Olen pahoillani etten ole uskaltanut nähdä sitä kasvua mitä sinussa on tapahtunut. Olen pahoillani, että oma kasvuni on ollut hyvin uhoavaa, mutta olen tarvinnut sitä ollakseni vahva kasvussani. Se on ollut minulle.
Olemme tehneet molemmat virheitä, olemme satuttanut toisiamme. Olemme loukanneet sanoillamme ja teoillamme. Olemme pyytäneet anteeksi, saaneet anteeksi ja antaneet anteeksi.

Olen tässä, sinä olet tässä. Välillä keskeneräisiä, toisinaan valmiita. Olemme tässä, koska rakastamme. Enemmän kuin uskomme, enemmän kuin aina haluamme <3 Olen kiitollinen mitä tämä suhde on opettanut. Olen onnellinen mitä tämä suhde on antanut. Olen surullinen mitä tämä suhde on vaatinut. Olen rakastettu siitä, miten paljon tämä suhde on täynnä rakkautta .

 

 


En ole koskaan kirjoittanut mitään näin henkilökohtaista. Kaikki teksti tässä blogi kirjoituksessa on syntynyt minun omasta kynästä, minun sydämestäni. Matkalla Minusta minuun, sinusta minuun ja minusta sinuun. Yksikään ei ole tänään kirjoitettua, vaan matkan varrelta vuosien saatossa. Nyt olen valmis tähän. Vaikka tunnen kuinka oma häpeä istuu tuossa olkapäälläni silmät niin suurina tuijottaa kysyvästi, että aiotko todella tuon julkaista? Mieti nyt vähän! Mieti mitä muut ajattelevat?? Niin, minä kysyn häpeältä, mitä ne muut ajattelevat? Kerron mielummin mitä minä ajattelen, näytän mielummin oman haavoittuvaisuuden ja epätäydellisyyden. Sen mikä on INHIMILLISTÄ. Sitä minä haluan ajatella itse, se merkitsee minulla kaikkein eniten. 

Avaa sydämesi rakkaudelle,

Kati




 

 

0