Your address will show here +12 34 56 78
blogi
Aarrekartta, unelmakartta, minäkartta, lomakartta,työkartta…….. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Se voi joku näistä tai ihan mitä vain sinä haluat sen olevan.
Muutama vinkki sinulle, kuka haluat itsellesi oman kartan tehdä. Ja sitten ei muuta kuin nauti ja anna luovuuden yhdessä intuition kanssa kuljettaa!
Tarkkaan valitut kuvat & lausahdukset liimataan kartongille tai vihkokirjaseen. Tarkoitus ripustaa paikkaan, missä sen voi nähdä joka päivä. Jos teet sen vihkoon, pidä se käytössäsi päivittäin.
Kun tavoitteet ja unelmat ovat esillä päivittäin, tulee niistä osa sinun elämää. Jolloin ne vievät sinua kohti niitä. Aarrekartta on tavallista listaa tehokkaampi, sillä siinä meitä muistutetaan arvoista, toiveista ja unelmista & asioista, mitä kaipaamme elämään.
Tarkoituksena ei ole vain liimata jotain kuvia, tässä ratkaisevia tekijöitä ovat oikea motivaatio ja sinulle itsellesi oikeat kuvat. Pysähtyä kuuntelemaan omaa itseä, sisäistä ääntä. Nähdä yli aineellisten asioiden ja ymmärtää, miksi unelma tai toive, arvo tai merkityksellisyys, on itselle puhutteleva ja tärkeä. Keskittyä tuntemaan juuri sitä, mitä sinä haluat tuntea ja miten saisit konkreettisesti tuon tunteen mukaan sinun omaan arkeen.
Mieti, miksi haluat jonkun kuvan siihen laittaa. Kun ymmärrät, miksi ulkoinen tavoite vetää puoleensa, pystyt paremmin tutkiskelemaan, minkälaisia tavoitteita tai unelmia sinä yrität tavoitella elämässäsi. Tämä antaa sinulle paremman motivaation kohti sitä, minkä eteen olet valmis tekemään töitä.
Kyse on myös intuition löytämisestä. Synnyttää itselleen oikea mielentila, päästää oma luovuus esiin ja antaa sisäisen äänen johdattaa. Ehkä olla etukäteen päättämättä, millaisia kuvia tai sanoja käyttää. Tai mitä pitäisi olla ja sitten etsitty kuvia siihen. Vaan antaa intuition johdattaa lehtiä selaillessa, keskittyä itse tunteisiin ja sitä kautta antaa intuition johdattaa, mitä sieltä valitsee.
Tarkoitus on tuoda hyvää mieltä ja positiivista tunnetta. Unohtaa näin ollen kaikki itsekriittisyys tai täydellisyyteen pyrkiminen. Aarrekartta toimii vain, jos puhuttelee tunnetasolla. Kun teet tätä omaa karttaa, mieti mitä tunteita tai voimia sinä kaipaat omaan elämääsi. Millaista energiaa toivot sinulla olevan itse elämän nauttimiseen. Miettiessäsi näitä samalla, kun teet karttaa, olet tietoinen enempi miksi. Ja saat haaveet pysymään kirkkaana mielessäsi.
Voit käyttää omia kuviasi, leikata lehdistä tai internetistä printata. Voit käyttää mietelauseita, jotka liittyvät tavoitteeseesi. Tee niin, mikä sinusta tuntuu parhaalta ja mistä sinä saat inspiraation tekemiseen. Ole läsnä, tee hetkestä hetki juuri sinulle. Tai ehkä teet hetken sinulle ja ystävillesi.
Pysähdy välillä katsomaan aarrekarttaa ja muistuta itseäsi siitä, mitä haluat saavuttaa. Ja miksi. Ja miten. Kuvittele sitten kaikki tämä preesens muodossa, kuin ne olisi totta tässä ja nyt. Sulje silmäsi ja hengitä levollisesti luonnollisessa rytmissä. Anna mielikuvan viedä sinut tunteeseen, mikä kumpuaa sisältäpäin. Tarkkaile tunteitasi ja aistejasi. Kuuntele, mitä kuulet ja katso, mitä näet. Miltä sinusta tuntuu? Ja missä kehon kohtaa se tuntuu. Kaikkein tärkeintä on, NAUTI MATKASTASI!
Voit käyttää arrekarttaasi tavoitteiden visualisointiin, tavoitteellisen suunnittelemisen apuna tai pelkkänä muistutuksena, mitä sinä toivot itse elämältä ja omalta matkaltasi.
Tässä muutamia ideoita omaa karttaasi varten:

Hyvinvointi, ura, ihmissuhteet, henkilökohtainen kasvu, unelmat, toiveet, tavoitteet, rakkaus, seikkailut, matkat, elämä

Ja nyt ei muuta kuin nauttimaan itse askartelusta ja tekemään omista unelmista totta! ONNEA MATKAAN!

0

blogi

Laula jo tänään, sydän auki elämälle. Huomisesta et tiedä vielä mitään.
Kerron sinulle, miten tuo minustaminuun – resepti syntyi. Tämä koskettava tarina on hetki, mikä jäi sydämeni päälle ja antoi itselleni paljon ajateltavaa itse elämästä.
Olimme joululomalla matkalla autolla tapaamaan ihania sukulaisia parin tunnin ajomatkan päähän kodistamme. Matka oli oikein mukava. Kuuntelimme musiikkia ja juttelimme mieheni kanssa kuluneesta joulusta ja siitä, kuinka rentouttava joulu oli ollut uudella mökillämme oman perheen kesken. Meidän molempien olotila oli hyvä, matkalla paistoi vielä aurinko ja maisemat olivat sen myötä hyvin kauniita.
Koin sillä hetkellä, että elämässäni oli oikeasti kaikki hyvin. Syvempi valaistumisen tunne oli rantautumassa, josta tunsin kiitollisuutta, sillä sen eteen on tehty töitä. Olimme jo melkein perillä, kun liikenne yhtäkkiä pysähtyi. Huomasimme edessä paljon vilkkuvia valoja, joten ymmärsimme heti kyseessä olevan nyt jonkinlainen onnettomuus. Aina näissä hetkissä minut valtaa levottomuus, tunne sisälläni ei ole hyvä eikä paha. Hiljalleen autot pääsivät liikkumaan eteenpäin ja me tulimme lähemmäksi itse onnettomuus hetkeä. Ja siinä samassa näin jotain, mikä pysäytti minut hetkeksi kiinni juuri siihen hetkeen, missä olin ja näkyyn, mitä näin.
Maassa makasi ihminen, valkoisen lakanan alle peitettynä. Vain käsi näkyi meille ulospäin. Edelleen näen tuon hetken silmissäni. Syvä hiljaisuus valtasi auton, emme sanoneet hetkeen mitään. Kunnes minä sanoin, etten ole koskaan nähnyt kuolemaa johtanutta liikenteessä sattunutta onnettomuutta. Se tuntui surulliselta. Mielessäni oli jo toivottanut hänelle kaunista hyvää viimeistä matkaa ja lähettänyt osanottoni hänen läheisille. Tietämättä yhtään mitään heistä tai hänestä.
Olen kiitollinen kuitenkin mieleni tarkkailu- harjoituksille ja kyvystäni palata takaisin vallitsevaan nykyhetkeen, kun saavuimme rakkaiden sukulaisten luokse. Sillä sitä hetkeä oli odotettu enkä halunnut antaa mieleni viedä minua toistuvasti onnettomuuteen, mikä oli jo tapahtunut eikä sinänsä vaikuttanut minun elämään sillä hetkellä konkreettisesti mitenkään. Mutta sydämeeni se jätti sellainen tunteen, että siitä syntyi tuo laula jo tänään – minustaminuun resepti. Minulle, sinulle ja meille, muistuttamaan siitä, kuin ainutlaatuinen tämä elämä on ja meille annetaan vain yksi elämä täällä maan päällä. Kun aamulla herää, ei kukaan meistä tiedä, milloin se aamu jää viimeiseksi aamuksi.
0

blogi
Omasta uupumisestani on kulunut sen verran nyt aikaa, että olen osannut tiivistää tapahtumaa, miksi näin kävi ja mitä siitä opin. Osaan katsoa sitä matkaa ihan eri näkökulmasta nyt. Lisäksi olen luonut itselleni muutoksen monissa osioissa, erityisesti tavassani ajatella. Näin minä katson matkaani tänään, tässä ja nyt.
Mikään ei muuta tai parane, jos jatkamme samalla tavalla ajattelemista kuin aina ennen. Oma asenne pysyy samanlaisena ja sanat eivät mene yksiin tekojen kanssa. Jos alitajuntaa on ruokkinut negatiivisilla ajatuksilla, suruilla ja peloilla tietoisen mielen kautta, vaatii se enemmän työtä muuttaa tapaansa positiivisemmaksi ja valoisammaksi kuin muutaman päivän. Meidän täytyy olla valmiita tekemään töitä ihan päivittäisessä ajattelussamme. Matkalle annan yhden hyvin tärkeän evään; ARMOLLISUUS. Heikkoja hetkiä tulee, mutta jos on tahtoa, niistäkin pääsee yli kerta toisensa jälkeen.
Matka minusta minuun – omaan itseen terveen mielen kanssa on vähän kuin vastavoimat jin ja jang. Pimeys ja valo. Välillä mennään liikaa pimeän puolelle, mutta onneksi löydetään valo ja ne valopilkut. Monta kertaa omat keinot voivat olla hyvin pieniä ja yksinkertaisia huoltaa mieltä, ihan vain pientä omaa tilaa ja aikaa kynttilän valon kanssa. Jokainen kuitenkin vahvistaa omaa matkaansa valitsemallaan tavalla. Matka on ehdottomasti tekemisen arvoinen, se lisää henkistä ja fyysistä hyvinvointia, onnellisuutta, toiveikkuutta ja optimismia. Matka auttaa myös keskittymään suurempaan kokonaisuuteen.
Voimme opetella hidastamaan askelta, vahvistamaan omaa itsetuntoa ja itsetuntemusta positiivisella tavalla ajatella itsestämme ja elämästämme. Voimme opetella pitämään taukoja, sallimaan lepoa ja varaamaan pieniä hetkiä voimaannuttavalle tavalle ajatella, kuinka olemme riittäviä ja voimme elää tässä ja nyt. Ajatella positiivisesti, edes pienen hetken kerrallaan. Positiivisessa ajattelussa on voimaa, myös mielelle.
Omasta kokemuksestani tästä muutaman vuoden uupumisesta ja yli vuoden kestäneestä pimeästä polusta, missä minä kuuntelin musiikkia muiden nukkuessa, oman ajattelutavan muutos oli se suurin muutos. Ymmärrys, että voin omalla mielelläni auttaa kehoani parantumaan. Ulkoisesti ei niinkään muuttunut, mutta sisäisesti todella moni asia on nyt toisin. Päätin haluta opetella olemaan omien ajatuksieni MINDBOSS ja mahdollistaa itselleni kokonaisvaltaisesti paremman elämän. Omalla kohdalla mielentreeni matkani kääntyi nopeammin parempiin tuloksiin kuin hermoston, muistin ja kehon parantuminen. Mutta opin ymmärtämään, että tässäkin minua auttoi ja auttaa oma tapani ajatella ja se mihin ajatuksieni kanssa keskityn. Myös ajatus ihmissuhteistani on ollut tärkeä pysähtyä miettimään ja mitä ihmiset ympärilläni saivat minut ajattelemaan ja tuntemaan.
Lyhyesti: Ajattele sinun voimavaroja sen sijaan, että keskityt voimavarkaisiin. Nimensä mukaisesti toiset varastaa ja toiset kerää varoja. Ole rohkea, mene kohti totuuttaa ja löydä myöskin ne, mitkä saastuttavat omaa mielenterveyttä. Opettele omat rajat ja vastuu. Ota apua vastaan, hae apua. Älä jää yksin. Koska et ole yksin. Meitä on niin monia.

Kauniin ajatuksen myötä,

Kati

0

blogi
Minulle itselleni syksy on ollut aina uuden luomisen aikaa. Olenkin alkanut ajattelemaan, että minun uusi vuosi alkaa syksyllä! Pidän syksystä, joten se ei ole minulle ahdistavaa. Pimeys toki vähän hämmentää, joskus jopa pelottaa. Koleus ja kosteus ei myöskään ole kehoni parhaita ystäviä, mutta olen viime vuosien aikana oivaltanut muutaman vinkin, miten selviän paremmin näistä kaikista, mitä syksy ja talvi tuo tullessaan.
Jaan niistä muutan teille täällä. Ei ole kalliita vinkkejä eikä vaadi hirveästi mitään ihmeellistä! Lue, kokeile ja hämmästy! Tai sitten nämä ovat sinulle jo hyvinkin tuttuja juttuja…..
RAKASTAN KYNTTILÖITÄ! Niillä luo ihanasti tunnelmaa ja mukavan kotoisaa oloa kotona. ( kynttilän hämärässä mikään pöly ja koirankarvatkaan eivät näy niin silmään pistävästi). Parhaita ovat aikaiset aamut, pimeän hämärässä kynttilän valossa nauttia aamiaista kupponen kuuma kahvia kaverina ja koko talo vielä unessa muuten. Vaikka kesällä on aikainen aurinko ja valo ihania, tätä kyllä odotan aina eniten syksyn saapuessa. Mitäpä jos joku aamu heräisitkin normaalia aikaisemmin ja ottaisit omaa aikaa ja tilaa itsellesi? Omien ajatuksien kanssa ja herättäisit kehoa rauhassa, ehkä venytellen rankaa joustavammaksi päivän askareita varten?
VILLASUKAT Ne lämmittävät ja tuovat pehmoista tunnetta koko kehoon! Myös sellaista, että on lupa olla vain. Tätä minä teen syksyisin niin paljon kuin mahdollista, käperryn omaan kuplaani vielä enemmän. Sallin itselleni sen, enkä sovi mitään ylimääräistä kalenteriin. En ainakaan sellaista, mistä minä en voimaannu. Oletko kurkannut kalenteriasi hieman eri näkökulmasta? Jospa siellä onkin jotain sellaista, mikä ei palvele sinua? Ja voisiko asialle tehdä jotain? Ihan jo asian tiedostaminen auttaa!
RAAKASUKLAA! Nam! Kuinka valtavan tarpeellinen mielihyvän lähde keholle että mielelle! Erityisesti kosteudesta ja koleudesta kipeytyneelle keholle. Nautin sitä usein, pieni määriä kerrallaan. Hitaasti, en kiireellä. Tykkään valmistaa myös itse niitä! Erittäin helppo ja hyvin paljon reseptejä löytyy netistä ja somesta, esim. Karita Tykkä sivustolla. Kokeile! Ehkä sinäkin liityt raakasuklaan faniklubiin!
PUHDAS KOTI. Kesän jäljiltä kaikkialla on pölyä ja pölyä. Meillä lisäksi mustaa koirankarvaa. Minusta on ihana tehdä tilaa karsimalla turhaa tavaraa pois, jäsennän usein myös ajatuksiani kohti tulevaa talvea siinä samalla. En SUORITA siivoamista, vaan teen pikku hiljaa. Ei siis todellakaan oli koko ajan siistiä. Se ei ole tämän tarkoitus. Vaan silloin kun siltä tuntuu. Syksyllä oman itsensä kuuntelu vielä korostuu entisestään, se auttaa minua jaksamaan. Etten tee liikaa, sillä pimeys väsyttää. Ainakin minua erittäin erityisherkkää feminiisistä ihmistä.
YRTTITEE. Kesällä menee paljon enemmän kahvia, syksyllä tämä sitten vaihtuu yritti- ja rhoibosteehen. Lakritsijuuri tai piparminttu. Ja hunajaa & inkivääriä tietty! Kesällä syön myös enemmän salaattia, syksyn saapuessa erilaiset lämpimät kasvisosekeitot tuntuvat kehossa mukavammalta. Mausteita ja yrttejä, inkivääriä ja kurkumaa. Kokeile lisätä mausteita ja yrttejä ravintoosi, kehosi kiittää!
METSÄ. Ehdottomasti! Luonnon raikkaus ja värit! Metsästä tulee entistä rakkaampi ja tärkeämpi. Minulle happirikas ilma on tärkeää tunkkaisen kesän jälkeen. Keuhkojeni sairastuttua, entistä tärkeämpi. En tosin pidä hirvikärpäsistä, joten valitsen tarkoin mihin metsään menen ja kuinka syvälle. Olethan sinäkin varmasti jo kuullut ja lukenut metsäterapian vaikutuksista? Jo 15 minuuttia metsässä saa muutosta aikaiseksi, eikä maksa mitään ja meillähän metsää riittää!
POSITIIVISUUS. Tiedostan. että minun on fokusoitava omat ajatukseni entistä tarkemmin ja olla tietoisempi kuin tietoinen mieleni. Sillä syksy voi tuoda myös ahdistusta ja apatiaa mukanaan. Jolloin sen kyllä huomaa omasta rintarangasta. Helposti se painuu kasaan, mikä vaikuttaa myös niskan asentoon. Oletko sinä kiinnittänyt tähän samaan huomiota? Tiedostatko sinä, millaisilla ajatuksilla itseäsi ruokit?
KOTI-ILLAT. Kiitos, kyllä! Ja villasukat ja viltti. Siinä on parasta lääkettä syysmasennukseen! Hyvässä seurassa vielä, ehkä hempeitä leffoja, hyvää syötävää ja lämmintä yrttiteetä! Näillä kyllä lämpiää pahempikin vilukissa. Ja miksi ei lasi punaviiniäkin ole joskus tarpeen! Tärkeintä itselleni on kuunnella sisäistä ääntäni. Se kertoo parhaiten, mitä kaipaan. Henkisesti ja fyysisesti. Ylläpidän näin omaa tasapainoani ja minulla on siis vahvempi ole selviytyä pimeydestä ja siitä loskakeli ajastakin, mistä en kyllä tykkää yhtään. Entäpä jos hidastaisit vähän? Onnistuisiko se? miksi ei?
OIVALLUS:
Sisäinen ääni, mieli ja keho. Oma yhteys näihin ja oma rohkeus kuunnella niitä. Oma voima rakkaudella itselle ja muille. Näiden ympärille on sitten hyvä rakentaa hyvä ravinto, liikunta, uni ja tavallinen arki, niin kotona kuin töissäkin.
Tsemppiä syksyyn kaikille!
0

blogi
Omien tunteiden tiedostaminen, salliminen ja nimeäminen auttaa kohtaamaan myös toisen tunteet myötätunnolla, tästä on ollut kyse omalla matkallani minusta minuun- omaan itseeni.
Ihmissuhteita on monenlaisia, meitä ihmissuhteissa olevia on erilaisia. Joidenkin kohdalla sitä solahtaa vain joukkoon, kun taas toisten kohdalla se on jatkuvaa sopeutumista tuskallisen ahdistuksen kasvaessa kehossa ja mielessä. Ymmärrys miksi itselle on annettu enempi haastetta, vaati pohdintaa ja sisäisen tutkimusmatkan syvälle itseen. Kyse ei nimittäin ole tästä, että juuri SINÄ olisit ansainnut sellaista, olisit yksin tai sinussa olisi jotain vikaa. Minäpä kerron muutaman oman oivalluksen, ehkä SINÄ saat niistä itsellesi omia oivalluksia ja jopa vastauksia.

Years I tried to impersonate others, now I try to impress myself.

* Ihan ensimmäiseksi, sinun on ymmärrettävä miten häpeä toimii ihmissuhteissa. Sinun häpeä, hänen häpeä tai heidän häpeä. Ymmärrettävä myös mikä on sinun vastuu, hänen vastuu tai heidän vastuu. Mikä kuuluu sinulle, se kuuluu sinulle. Ei siis ole tarpeellista ottaa hänen tai heidän vastuuta tai häpeää itselleen. Häpeä etsii häpeää. Iske kiinni kuin sika limppuun. Häpeä ei ole kenenkään kaveri. Positiivista häpeää ei olekaan. Sinä saatat aktivoida omalla voimalla tai rohkeudella toisen häpeää, mitä hän ei ole käsitellyt. Minkä hän häpeän kärsimyksen äärellä mielellään heittää sinulle. ÄLÄ OTA KOPPIA. Pysy omassa voimassa, ymmärrä omaa vastuusi ja ole myötätuntoinen.
* Kun olet osannut käsitellä omaa häpeää, mistä se on tullut ja miksi. ( Jos et itse osaa löytää oikeita työvälineitä tähän, pyydä apua. Sitä saat aivan varmasti. Sillä et ole yksin). Sen jälkeen sinulla on ihan eri keinot olla yhteydessä omaan itseesi, omalla rohkeudella ja täydellä sydämellä. Osaat olla empaattinen ja myötätuntoinen, toisella tavalla kuin ennen. Osaat ymmärtää, mikä on empatian ja sympatian ero, häpeän ja syyllisyyden ero. Osaat ymmärtää, mitkä vievät sinua eteenpäin ja mitkä pitävät sinua siinä missä oletkin paikallaan, jumissa.
* Sen jälkeen, olet valmis pohtimaan syvemmin muutamia asioita liittyen ihmissuhteisiin. Aloitetaan, tässä on minun omat oivallukset omalta matkaltani. Sieltä, missä luulin olevan jotenkin vääränlainen ja epänormaali. Sillä haastavia ihmissuhteita mielestäni minulle annettiin liikaakin……
* Kun ymmärsin olevani erityisherkkä feminiini, oivalsin miksi maskuliiniset ihmiset saavat minun pienentämään itseäni. En luottanut omaan voimaan, en luottanut omaan rohkeuteen enkä luottanut itseeni, että olen riittävä juuri tällaisena kuin olen. Eli minusta ei tarvitse tulla maskuliinista, saan olla herkkä ja sielukas.
* Kuulua joukkoon ja sopeutua joukkoon, ovat kaksi aivan eri asiaa. Kun minulla oli jatkuva tunne itsestäni etten riitä, varsinkin itselleni tärkeiden ihmisten äärellä, tein jatkuvaa sopeutumista. Erilaisin menetelmin ( miellyttäen, alistuen jne). VIETÄ AIKAASI VAIN niiden joukossa, minne voit kuulua. Näin sinun ei tarvitse sopeutua. Pysyt omassa voimassa ja rohkeudessa, yhteydessä itseen.
* Pyri olemaan siellä, missä viihdyt. Saat hyvää energiaa ja annat hyvää takaisin. Kun olet sinulle väärässä seurassa, hyvän on vaikea kiertää. Kenellekään. Siellä on vain tukoksia toisen perään, heikkoa happea ja ahdistusta. Väärää energiaa, minkä mahdollisesti sitten itse kohdistaa toiselle väärällä tavalla. Turhaan. Ja häpeä kiittää.
* Kuuntele omaa intuitiota, kehoa, alitajuntaa ja sydäntäsi. Uskalla tehdä ajoissa muutoksia ajatuksiin ja tekoihin. Konkreettisia muutoksia, irtiottoa. Läsnäolo mikä saa sinut voimaan henkisesti että fyysisesti huonosti, kertoo sinulle paljon. Ole rohkea ja kuuntele, viisaasti. Rakkaudella.
* Kiitä kaikkia ihmissuhteita. Kiitä kaikkia ihmisiä, keitä kohtaat elämässäsi. Heillä jokaisella on merkitys, miksi juuri hän osui tiellesi tai miksi juuri hän on sinun läheisesi. Sinulle rakas ja tärkeä. Erityisesti ne suhteet, mitä sinä koet haasteellisemmaksi ovat niitä, mistä sinun tulisi olla erityisen kiitollinen. Hassua eikö olekin? Mutta he ovat sinun opettajia, he osoittavat sinulle sellaista, mitä et ole vielä uskaltanut kohdata itsessäsi. He asettavat sinut lopulta peilin eteen, uskallat ja osaat kääntää katseen itseen ja alat löytämään vastauksia että voimaan paremmin. Sinä päätät ja valitset, miten heihin suhtaudut. Mutta muista, kiitollisuus lisää positiivisuutta ja iloa, katkeruus lisää negatiivisuutta ja surua.
* Joskus on vain niin, että jokin sinulle hyvin rakas tai tärkeä ihmissuhde on tullut tilaan, missä et vain voi hyvin. Et osaa olla sellainen kuin olet, et kohtaa empatiaa tai rakkautta sellaisena kuin se sinulle olisi hyväksi. Siinä kohtaan on uskallettava tehdä päätös, mikä palauttaa tasapainon kehoon, mieleen ja sieluun. Silloin on uskallettava olla rohkea, pelosta huolimatta ajateltava omaa elämää ja hyvinvointia. Lähdettyä sellaisen ihmissuhteen äärestä, saa uuden näkökulman koko suhteeseen ja oppii ymmärtämään, miksi. Ja löytää sisältä myötätuntoa että empatiaa, myös rakkautta millä voi aloitta siten anteeksiannon. Tämä viimeinen oivallus on minulle ollut kaikkein vaikein. Olen joutunut luopumaan ihmissuhteista, mistä kannan sisälläni surua että vapauden tunnetta. Minun on ollut tärkeää opetella anteeksiantoa, myönnän yhä opettelen. Matka jatkuu siis…..
* Nämä ovat oivalluksia matkaltani minusta minuun- omaan itseeni, rohkeasti ja rakkaudella. En väitä näiden olevan oikeita kaikille tai niitä ainoita, mitä olisi hyvä lukea. Pyydän kuitenkin lue, pysähdy ja pohdi. Ehkä siellä jokin resonoi sinua liikahtamaan jonnekin, mistä löydät omia vastauksia ja oivalluksia. Auttamaan sinua eteenpäin polulla kohti sinne, missä on sinulle merkityksellisiä ihmissuhteita ja asioita.

0

blogi
Älä ummista silmiä siltä, sillä se on parasta mitä sinulla on ja mitä sinulle on annettu

In the beginning is ME, in the middle is ME and in the end is ME.

Miksi itserakkaus on tärkeää? Miksi sitä kannattaa oppia antamaan itselleen?

Se on osa kaikkia elämänalueita Se on suhdetta itseen ja muihin. Se on osa työ- että yksityissuhteita. Se on osa rakkautta, itseään ja toisia kohtaan. Se on osa kunnioitus ja arvostusta itselle ja toisille. Erityisesti itseä kohtaan annettua. Sen avulla tuntee olevansa itsevarmempi ja tyytyväisempi elämäänsä, niin arjessa kuin juhlassa. Ilman jatkuvaa hyväksynnän hakua itseltä tai toisilta.

Niin kauan kun ihminen ei opi puolustamaan itseään, luomaan terveitä omia rajoja ja tunnistamaan omaa vastuuta, on aina olemassa erilaisia ongelmia Niin ihmissuhteissa kuin opiskelu – tai työelämässä. Ainoa pelastus on oppia rakastamaan itseään. Aina se ei kuitenkaan ole niin helppoa tietää, miten se tapahtuu.

Tie itserakkauteen

Se voi olla todella kuoppaista. Täynnä epävarmuutta, se tie voi olla myös todella pitkä ja haastava. Joskus olisi irtipäästettävä niin monista asioista ja myös ihmissuhteista, että voi tuntua kuin pitäisi mullistaa koko elämä uusiksi. Sekin voi olla se uuden alku, aloittaa alusta Joskus voi olla myös niin paljon anteeksi annettavaa, ettei osaa tietää mistä aloittaa. Usein tähän matkaan kuuluu molempia, irtipäästettävää ja anteeksi annettavaa. Rakkaudella ja myötätunnolla. Ja näihin kaikkiin tarvitaan rohkeutta hyväksy oma tarinansa omakseen.

Kaikkein tärkein on kuitenkin oma tahto. Tehdä itsensä rakastamisesta tärkein tavoite ja lähteä kulkemaan kohti sitä. Päivittäin, harjoittaa sitä ihan joka ikinen päivä. Uskoa itseen. Etsiä oikeita ihmisiä auttamaan, tukemaan ja kannustamaan. Tarvittaessa ammatti- ihmisiä. Terapeutti, valmentaja, retriittejä, kirjoja tai erilaisia workshopeja. Oppia liikkumaan ja kunnioittamaan omaa kehoaan myös. Ilman itseinhoa ja itsekritiikkiä. Ymmärtää se, kuinka tärkeä osa itsensä rakastamista on oman kehonsa hyvinvointi myös.

Oivallus:

Oma matkani on ollut pitkä, todella pitkä. Erilaisia vaiheita täynnä. Milloin menin helposti ja vaivattomasti eteenpäin, milloin otin valtavan isoja kolauksia itseltäni että muilta ja valuin taaksepäin. Vasta kun tajusin asettaa itseni listan ensimmäiseksi ja itseni hyväksymisen, opin rakastamaan ja rakastamaan enempi ja enempi itseäni. Vasta kun tajusin, että jos en kunnioita kuka minä olen, ei sitä tee kukaan muukaan. Jolloin olen entistä enempi alttiimpi toisten hyväksikäytölle ja hyväksynnän hakemiselle. Entistä enempi miellytän ja sopeudun. Kaiken tämän ymmärtäminen antoi vahvaa voimaa ja rohkeutta kuljettaa minua eteenpäin ja kun huomasin voivani paremmin yhä enemmän, ei ollut mahdollista enää palata takaisin mistä olin lähtenyt liikkeelle.

Häpeästä vapautuminen oli suurin vuori mikä minun piti ylittää. Hiljentää se älytön sisäinen kritiikki. Siihen tarvitsin valtavan määrän rakkautta, sitä rakkautta mitä vain ja ainostaan minä itselleni pystyin antamaan. Ei kukaan muu.

Kysymys sinulle:

Mistä sinun itserakkaus koostuu? Millä tasolla tunnet sen olevan? Ja miksi se on sinulle tärkeää? Jos tunnet ettei se ole, miksei?

We are born wise and we are born complete. We are born to give self love. Sometimes and perhaps lot of times, we just might forget to love ourselves because of too many different issues. Then we just need to find ourselves back into life, that we do with love.

0

blogi, Uncategorized
Ota hetki aikaa ja lue tämä blogi kirjoitukseni. Pyydän sinua miettimään, mitä ajattelet omasta kehostasi ja miten sinun ajatukset elävät eri vuodenaikojen kanssa. Mieti, mitä kaikkea sinun omat ajatukset sinulle kuiskii ja milloin niiden kanssa on raskainta elää. Kirjotan oman osuuteni mielestäni, päätöksistä ja oivalluksista.

Olen 44-vuotias, 3 lapsen äiti. Vartalo on kestänyt 3 raskautta, venymiset ja paukkumiset kilojen tullessa ja niiden poistuessa. Myös imetys on jättänyt oman osansa kehooni. Lisäksi en ole enää nuori neiti, ihon kimmoisuus on erilaista. Ihomuutokset, maksaläiskät, hormoonivaihtelut, appelsiini-iho ja raskausarvet ovat tulleet jäädäkseen. Vaikka kuinka niitä vastaan taistelisin…..

Näitä tosiasioita luettelen itselleni peilin edessä niinä päivinä, kun se kuuluisa ruoska ruoskii ja kovaa. Yritän selittää itselleni kaikki faktat mitkä ovat olemassa, antaa siis armollisuutta itselleni. Olen tehnyt tästä syystä vuosia valokuvaterapiaa, itse ottamia kuvia että ammattivalokuvaajan. Onneksi olen. Sillä nyt kun mieleni on tervehtynyt omassa kasvutarinassa, olen tehnyt muistojen matkaa kuviini ja katsonut niitä uusin silmin. Olen todennut yhden hyvin merkittävän asian. Kirjoitan sen tähän:

Kun mieli on halunnut ruokkia voimakasta alitajuntaani että aivojani uskomaan olevani kamalan näköinen peilin edessä, saanut minut huokaisemaan kunpa kuva näyttäisi erilaiselta ja kunpa saisin fiksattua tuota ja tuota kohtaa, EI OLE OLLUT MITÄÄN VÄLIÄ olenko ollut minkä ikäinen, raskaana tai ei raskaana, onko painoa ollut enemmän vai vähemmän, kiinteämpi vai löysempi. Itse asiassa, olen ollut vähempi tyytyväinen ollessani todella laiha, koska koin naisellisuuden puutetta. Eli olen todennut itselleni ääneen sen, että MINUN AJATUKSET OVAT NE, MITKÄ TEKEVÄT MINUSTA VÄÄRÄNLAISEN peilin edessä.

Olen tehnyt töitä itseni hyväksymisen suhteen kauan. Löytänyt syitä, miksi se on ollut niin vaikeaa. Se on ollut minulle tärkeää, jotta ymmärrän. Jotta voin voida paremmin ja tehdä tarvittavia muutoksia. Viimeisin vuosi on ollut hienoin, upeita edistysaskelia on jo otettuna! Heikkoja hetkiä on ollut myös ja niitä tulee tulevaisuudessakin. Tiedän sen, onneksi ne häviävät yhä nopeammin ja ilmestyvät yhä harvemmin. Yksi syy mikä minua ajaa kohta parempaa ajattelua on, että tahdon olla nyt parempi esimerkki lapsilleni itsensä hyväksymisessä. Armollisuudessa. Siitä miten itsekriittisyydestä voi parantua. Arvostelua voi vähentää, lopettaakin. Itsensä että muiden.

Pieni ehdotus sinulle

Koska on kesä, ajattelin ehdottaa yhtä asiaa. Tämä vuodenaika on minulle ollut se kaikkein vaikein. Lämmin sää ja kesävaatteet. Enempi esillä paljasta pintaa omasta kehosta eikä sitä ole ollut ( ole vieläkään) aina helppo katsoa. Ja varsinkaan välttyä vertailemasta sitä muiden vartaloihin. Tiedät, että olen kirjoittanut täällä oman kehoni sairastumisesta ja siitä, miten sitä olen pala palalta parantanut. Ja siksi haluan rakastaa itseäni yhä enemmän, olla ylpeä omasta kehostani. Onhan se palvellut minua kauan ja hyvin. Ei ole kehoni syy etten minä osannut kunnioittaa sitä. Olen keholle tämän kaiken velkaa.

Pyydän nyt sinuakin seisomaan peilin edessä ja kuuntelemaan mitä kaikkea se mielesi sinulle kuiskii. Mieti sitten miten tärkeä sinun oma kehosi on, miten paljon sen avulla teet päivittäisi asioitasi. Ja olisiko aika vaihtaa äänensävy ja näkökulmaa? Jos sinulla on haastetta tässä, oletko miettinyt valokuvaterapiaa esimerkiksi? Tule sinäkin mukaan #minutitsensäkanssa ajatteluun, ole valmis muuttamaan tapaasi ajatella ja oppia ajattelemaan itsestäsi toisin. Rakkaudella ja ylpeydellä. Ehkä sinä et tarvitse tsemppausta, olet oman matkasi jo taivaltanut tässä asiassa tai ehkei sinulla ole koskaan suurempaa ongelmaa ollutkaan. Ehkä lähelläsi on joku, kuka tarvitsee. Olisitko häntä varten siinä tukena ja kannustamassa?

Oivallus:
Palaan takaisin niihin faktoihin, olen 3 lapsen äiti ja 44 -vuotias. Olen ylpeä omasta kehostani, tehnyt sille lupauksia pitää parempaa huolta. Rakastaa ja kunnioittaa. Nauttia siitä ja olla naisellinen. Vaikka mieli hikoileekin tässä kohtaa lujaa huutaen, et voi olla tosissasi! Katso nyt peiliin hyvä nainen. Niin, niin minä teen ja hymyilen. Yhä enemmän, yhä iloisemmin. Kiitän kehoani kaikesta mitä se on joutunut ajatuksieni takia kärsimään ja aion tehdä parhaani tarjoamalla läjän rakkautta, kunnioitusta ja erittäin kaunista puhetta ja hempeitä ajatuksia.

Your strength is your own belief

0

blogi

Asioilla ja tapahtumilla on oma rytmi. Oma aikajana.

Meidän ihmisten on välillä vaikea olla kärsivällisiä ja odottaa. Odottavan aika on pitkä tunnetusti. Pyrimme nopeuttamaan asioita, usein tilanteen johtaen epätasapainoon, kaaokseen tai pysähtyvän kuin seinään. Kaikki tapahtuma noudattaa kuitenkin omia ajoituksia. Tiettyjen osien on ensin löydettävä paikkansa ennen kuin seuraavia osia voi hyödyntää. Yrittämättä jättää jotain osaa pois tai toimii liian hätäisesti, olisi ehkä paikallaan tarkistaa ovatko suunnitelmat vakaalla pohjalla.

Oivallus

Etsin sellaisia ovia, jotka ovat auki. En pyri väkisin avaamaan kiinni olevia. Pyydän opastusta, mietin omia kielteisiä odotuksia ja tyydyn toteamaan ovien pysyessä suljettuina ettei aika ole vielä minun ja minulle oikea aika. Astun sillä välin sisään avautuvista ovista luottavaisin ja kiitollisin mielin. Samalla suljen rohkeasti ne ovet, joiden kuuluukin mennä kiinni.

Timing is everything. If it’s meant to happen, it will. At the right time, for the right reason.

0

blogi

Viime aikoina olen antanut tietoisesti aikaa ja läsnäoloa tämän asian pohtimiseen. Kun on elänyt pitkään omien uskomuksien, pelon ja erityisesti häpeän vankina, oma vapaus alkoi tuntua omassa päässä rajatulta. Ja hyvin huomaamattakin se vaikutti omaan iloon että nauttimiseen elämästä ja sen tarjoamista asioista. Hetkistä, jotka valitettavan usein lipui ohitse, kun ei ollut kykyä nähdä miten omilla ajatuksillaan piti kiinni kaltereita paikoillaan.

Ennen ajattelin…..

että sitten kun minulla on sellainen työ missä voin itse määrittää miten ja missä teen että mitä teen, tietynlainen taloudellinen tilanne, itse suunniteltu koti, parisuhde tietyssä tilassa, lapset tietyn ikäisiä, kalenteri mitä minä täytän eikä toisinpäin. Voin lähteä kahvilaan tai syömään milloin itse niin tunnen ja haluan. Vaikka en sitten kuitenkaan menisikään. Ja tietysti aikarajan milloin kaikki “pitäisi” olla minulla tai elämässäni, oli tarkkaan ajateltu. Vasta sitten tuntisin vapautta…. vasta sitten, kun olisin suorittanut sitä ja tota jne….

Instead of trying to make your life perfect, give yourself the freedom to make it an adventure, and go ever upward – Drew Houston



Elämä toi eteeni paljon sellaista, mitkä olivat olleet listallani- tunnen vapautta sitten kun….., elämä antoi minulle enemmän kuin olin osannut oikeasti edes unelmoida ja edelleen koin vapauden kaipuuta. Milloin mistäkin. Nyt kun katson tuota ajattelutapaani täältä kauempaa ja olen joutunut todellisten fyysisten rajoitteiden edessä nöyrtymään ja perumaan kaikki listaani liittyvät, tunnen suunnattoman suurta kiitollisuutta. Kun arkeeni tuli asioita, mitä en teekään niin kuin ennen. Kun hengitykseni ei kuljekaan niin kuin ennen. Kun nukkuminen ei olekaan niin itsestään selvää kuin se oli joskus. Kun keho ei toimi niin kuin sen oletin toimivan. Kun mieleni ei enää jaksanut niin kuin olin vuosia ajatellut sen jaksavan. Jostain suuremmasta johdatuksesta, sydämeni uskalsi puhua paljon vapaammin.

Aloin tuntemaan tavotteita, että ulos häpeästä, pelosta, itsekriittisyydestä, vertailusta, syyllisyydestä, uskomuksista, aikatauluista joita muka piti olla ja suorituksista joita muka piti laskea. Se oli minun VAPAUS. Aloin tekemään päivittäin töitä tämän vapauden edestä, siitä tuli osa minun perus arkea. Ihan niin kuin hampaiden pesu. Matkasin yhä syvemmälle minusta minuun, kohti niitä kaikkia totuuksia, mitkä oli vain kohdattava. Opettelin valmentamaan itse itseäni, rakensin itsesuggestiota heikkojen hetkien varalle. Ja tulihan niitä.

Vapaus on yhtä kuin mahdollisuus

Ymmärrys ja ajatus siitä, että missä tahansa olen tai mitä tahansa teen, kaikki on kuitenkin koko ajan mahdollista. Minun on mahdollista astua askel tuonne tai tänne, minulla on mahdollista ottaa ensimmäinen uusi askel tai viimeinen, suuntaan minne valitsen mennä tai en valitse. Minulla on mahdollisuus vaihtaa suuntaa, myös eksyä ja päästä perille.

Minulla on vapaus olla läsnä, tietoisestikin. Jos vain valitsen niin. Minulla on vapaus valita miten otan hetkeni elämässäni vastaan ja mitä niistä ajattelen että tunnen. Minulla on vapaus vaikuttaa omaan tietoiseen että tiedostamattomaan mieleeni. Minulla on vapaus olla onnellinen, juuri sillä hetkellä kun päätän olla onnellinen. Minulla on vapaus tuntea olevani riittävä. Hyväksyttävä. Rakastettava. Minulla on vapaus sallia itselleni epätäydellisyys ja haavoittuvuus.

Freedom is the oxygen of the soul

Tänä päivänä vapaus minulle merkitsee hyvin eri asioita kuin joskus aikanaan. Minulle vapaus on myös rohkeutta uskaltaa olla MINÄ, kertoa mitä minä ajattelen, mistä tykkään ja mistä en. Se, että tiedostan omat rajat ja vastuun, ovat minulle vapautta olla myötätuntoinen itselle että toisille. Oma arvontunto on minulle vapautta. Vapaus siitä, että annan elämälle mahdollisuuden kuljettaa, opastaa ja myös yllättää. Vapaus minulle on tuntea tunnetta, että olen tullut kotiin.

Minulla matkalla minusta minuun tärkeimmäksi muodostui matka häpeästä vapauteen, itselleni näkyväksi aikuiseksi naiseksi. Ja koen tällä hetkellä olevani vapaa kahleista, mitkä ennen määrittivät minua naisena.

Mitä vapaus merkitsee sinulle?

Osaatko sinä kertoa itsellesi elätkö vapaasti oman näköistä elämää? Tiedostatko sisäiset esteesi vai syytätkö mielummin ulkoisia asioita vapauden esteenäsi? Jospa ottaisit kynän ja paperin eteesi, kirjoittaisit itsellesi pienen kirjeen mitä vapaus sinulle merkitsee. Miten koet sen elämässäni tässä ja nyt. Ja onko se tunne sellainen kuin toivoisit sen olevan. Sinä voit tarvittaessa ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti jotain uutta tai sen viimeisen askeleen siellä jossain, missä koet olevasi enemmän vanki kuin vapaa sielu.

Ajatuksin,

Kati

0