Your address will show here +12 34 56 78
blogi

Laula jo tänään, sydän auki elämälle. Huomisesta et tiedä vielä mitään.
Kerron sinulle, miten tuo minustaminuun – resepti syntyi. Tämä koskettava tarina on hetki, mikä jäi sydämeni päälle ja antoi itselleni paljon ajateltavaa itse elämästä.
Olimme joululomalla matkalla autolla tapaamaan ihania sukulaisia parin tunnin ajomatkan päähän kodistamme. Matka oli oikein mukava. Kuuntelimme musiikkia ja juttelimme mieheni kanssa kuluneesta joulusta ja siitä, kuinka rentouttava joulu oli ollut uudella mökillämme oman perheen kesken. Meidän molempien olotila oli hyvä, matkalla paistoi vielä aurinko ja maisemat olivat sen myötä hyvin kauniita.
Koin sillä hetkellä, että elämässäni oli oikeasti kaikki hyvin. Syvempi valaistumisen tunne oli rantautumassa, josta tunsin kiitollisuutta, sillä sen eteen on tehty töitä. Olimme jo melkein perillä, kun liikenne yhtäkkiä pysähtyi. Huomasimme edessä paljon vilkkuvia valoja, joten ymmärsimme heti kyseessä olevan nyt jonkinlainen onnettomuus. Aina näissä hetkissä minut valtaa levottomuus, tunne sisälläni ei ole hyvä eikä paha. Hiljalleen autot pääsivät liikkumaan eteenpäin ja me tulimme lähemmäksi itse onnettomuus hetkeä. Ja siinä samassa näin jotain, mikä pysäytti minut hetkeksi kiinni juuri siihen hetkeen, missä olin ja näkyyn, mitä näin.
Maassa makasi ihminen, valkoisen lakanan alle peitettynä. Vain käsi näkyi meille ulospäin. Edelleen näen tuon hetken silmissäni. Syvä hiljaisuus valtasi auton, emme sanoneet hetkeen mitään. Kunnes minä sanoin, etten ole koskaan nähnyt kuolemaa johtanutta liikenteessä sattunutta onnettomuutta. Se tuntui surulliselta. Mielessäni oli jo toivottanut hänelle kaunista hyvää viimeistä matkaa ja lähettänyt osanottoni hänen läheisille. Tietämättä yhtään mitään heistä tai hänestä.
Olen kiitollinen kuitenkin mieleni tarkkailu- harjoituksille ja kyvystäni palata takaisin vallitsevaan nykyhetkeen, kun saavuimme rakkaiden sukulaisten luokse. Sillä sitä hetkeä oli odotettu enkä halunnut antaa mieleni viedä minua toistuvasti onnettomuuteen, mikä oli jo tapahtunut eikä sinänsä vaikuttanut minun elämään sillä hetkellä konkreettisesti mitenkään. Mutta sydämeeni se jätti sellainen tunteen, että siitä syntyi tuo laula jo tänään – minustaminuun resepti. Minulle, sinulle ja meille, muistuttamaan siitä, kuin ainutlaatuinen tämä elämä on ja meille annetaan vain yksi elämä täällä maan päällä. Kun aamulla herää, ei kukaan meistä tiedä, milloin se aamu jää viimeiseksi aamuksi.
0

blogi
Omien tunteiden tiedostaminen, salliminen ja nimeäminen auttaa kohtaamaan myös toisen tunteet myötätunnolla, tästä on ollut kyse omalla matkallani minusta minuun- omaan itseeni.
Ihmissuhteita on monenlaisia, meitä ihmissuhteissa olevia on erilaisia. Joidenkin kohdalla sitä solahtaa vain joukkoon, kun taas toisten kohdalla se on jatkuvaa sopeutumista tuskallisen ahdistuksen kasvaessa kehossa ja mielessä. Ymmärrys miksi itselle on annettu enempi haastetta, vaati pohdintaa ja sisäisen tutkimusmatkan syvälle itseen. Kyse ei nimittäin ole tästä, että juuri SINÄ olisit ansainnut sellaista, olisit yksin tai sinussa olisi jotain vikaa. Minäpä kerron muutaman oman oivalluksen, ehkä SINÄ saat niistä itsellesi omia oivalluksia ja jopa vastauksia.

Years I tried to impersonate others, now I try to impress myself.

* Ihan ensimmäiseksi, sinun on ymmärrettävä miten häpeä toimii ihmissuhteissa. Sinun häpeä, hänen häpeä tai heidän häpeä. Ymmärrettävä myös mikä on sinun vastuu, hänen vastuu tai heidän vastuu. Mikä kuuluu sinulle, se kuuluu sinulle. Ei siis ole tarpeellista ottaa hänen tai heidän vastuuta tai häpeää itselleen. Häpeä etsii häpeää. Iske kiinni kuin sika limppuun. Häpeä ei ole kenenkään kaveri. Positiivista häpeää ei olekaan. Sinä saatat aktivoida omalla voimalla tai rohkeudella toisen häpeää, mitä hän ei ole käsitellyt. Minkä hän häpeän kärsimyksen äärellä mielellään heittää sinulle. ÄLÄ OTA KOPPIA. Pysy omassa voimassa, ymmärrä omaa vastuusi ja ole myötätuntoinen.
* Kun olet osannut käsitellä omaa häpeää, mistä se on tullut ja miksi. ( Jos et itse osaa löytää oikeita työvälineitä tähän, pyydä apua. Sitä saat aivan varmasti. Sillä et ole yksin). Sen jälkeen sinulla on ihan eri keinot olla yhteydessä omaan itseesi, omalla rohkeudella ja täydellä sydämellä. Osaat olla empaattinen ja myötätuntoinen, toisella tavalla kuin ennen. Osaat ymmärtää, mikä on empatian ja sympatian ero, häpeän ja syyllisyyden ero. Osaat ymmärtää, mitkä vievät sinua eteenpäin ja mitkä pitävät sinua siinä missä oletkin paikallaan, jumissa.
* Sen jälkeen, olet valmis pohtimaan syvemmin muutamia asioita liittyen ihmissuhteisiin. Aloitetaan, tässä on minun omat oivallukset omalta matkaltani. Sieltä, missä luulin olevan jotenkin vääränlainen ja epänormaali. Sillä haastavia ihmissuhteita mielestäni minulle annettiin liikaakin……
* Kun ymmärsin olevani erityisherkkä feminiini, oivalsin miksi maskuliiniset ihmiset saavat minun pienentämään itseäni. En luottanut omaan voimaan, en luottanut omaan rohkeuteen enkä luottanut itseeni, että olen riittävä juuri tällaisena kuin olen. Eli minusta ei tarvitse tulla maskuliinista, saan olla herkkä ja sielukas.
* Kuulua joukkoon ja sopeutua joukkoon, ovat kaksi aivan eri asiaa. Kun minulla oli jatkuva tunne itsestäni etten riitä, varsinkin itselleni tärkeiden ihmisten äärellä, tein jatkuvaa sopeutumista. Erilaisin menetelmin ( miellyttäen, alistuen jne). VIETÄ AIKAASI VAIN niiden joukossa, minne voit kuulua. Näin sinun ei tarvitse sopeutua. Pysyt omassa voimassa ja rohkeudessa, yhteydessä itseen.
* Pyri olemaan siellä, missä viihdyt. Saat hyvää energiaa ja annat hyvää takaisin. Kun olet sinulle väärässä seurassa, hyvän on vaikea kiertää. Kenellekään. Siellä on vain tukoksia toisen perään, heikkoa happea ja ahdistusta. Väärää energiaa, minkä mahdollisesti sitten itse kohdistaa toiselle väärällä tavalla. Turhaan. Ja häpeä kiittää.
* Kuuntele omaa intuitiota, kehoa, alitajuntaa ja sydäntäsi. Uskalla tehdä ajoissa muutoksia ajatuksiin ja tekoihin. Konkreettisia muutoksia, irtiottoa. Läsnäolo mikä saa sinut voimaan henkisesti että fyysisesti huonosti, kertoo sinulle paljon. Ole rohkea ja kuuntele, viisaasti. Rakkaudella.
* Kiitä kaikkia ihmissuhteita. Kiitä kaikkia ihmisiä, keitä kohtaat elämässäsi. Heillä jokaisella on merkitys, miksi juuri hän osui tiellesi tai miksi juuri hän on sinun läheisesi. Sinulle rakas ja tärkeä. Erityisesti ne suhteet, mitä sinä koet haasteellisemmaksi ovat niitä, mistä sinun tulisi olla erityisen kiitollinen. Hassua eikö olekin? Mutta he ovat sinun opettajia, he osoittavat sinulle sellaista, mitä et ole vielä uskaltanut kohdata itsessäsi. He asettavat sinut lopulta peilin eteen, uskallat ja osaat kääntää katseen itseen ja alat löytämään vastauksia että voimaan paremmin. Sinä päätät ja valitset, miten heihin suhtaudut. Mutta muista, kiitollisuus lisää positiivisuutta ja iloa, katkeruus lisää negatiivisuutta ja surua.
* Joskus on vain niin, että jokin sinulle hyvin rakas tai tärkeä ihmissuhde on tullut tilaan, missä et vain voi hyvin. Et osaa olla sellainen kuin olet, et kohtaa empatiaa tai rakkautta sellaisena kuin se sinulle olisi hyväksi. Siinä kohtaan on uskallettava tehdä päätös, mikä palauttaa tasapainon kehoon, mieleen ja sieluun. Silloin on uskallettava olla rohkea, pelosta huolimatta ajateltava omaa elämää ja hyvinvointia. Lähdettyä sellaisen ihmissuhteen äärestä, saa uuden näkökulman koko suhteeseen ja oppii ymmärtämään, miksi. Ja löytää sisältä myötätuntoa että empatiaa, myös rakkautta millä voi aloitta siten anteeksiannon. Tämä viimeinen oivallus on minulle ollut kaikkein vaikein. Olen joutunut luopumaan ihmissuhteista, mistä kannan sisälläni surua että vapauden tunnetta. Minun on ollut tärkeää opetella anteeksiantoa, myönnän yhä opettelen. Matka jatkuu siis…..
* Nämä ovat oivalluksia matkaltani minusta minuun- omaan itseeni, rohkeasti ja rakkaudella. En väitä näiden olevan oikeita kaikille tai niitä ainoita, mitä olisi hyvä lukea. Pyydän kuitenkin lue, pysähdy ja pohdi. Ehkä siellä jokin resonoi sinua liikahtamaan jonnekin, mistä löydät omia vastauksia ja oivalluksia. Auttamaan sinua eteenpäin polulla kohti sinne, missä on sinulle merkityksellisiä ihmissuhteita ja asioita.

0

blogi
Tiesitkö, että tapa suhtautua elämän ylä-ja alamäkiin kertoo paljon ihmisen luonteesta. Tiesitkö, että se on hyvinkin yhteydessä omaan hyvinvointiin Ja että keskittymällä hyviin asioihin, on sillä hyvät puolensa ja yleensä ne hyvät asiat kasvaa sitä enempi, mitä enemmän niihin keskittyy.

When it rains, look for RAINBOWS. When it’s dark, look for STARS.

Oma tapa oli aika vuoristorataa, välillä myös isolla vauhdilla ja pyörällä. Olin hyvä kannustamaan toista keskittymään hyvään, ajattelemaan optimistisesti ilon että onnistumisen kautta. Ilman itsensä syyttämistä vastoinkäymisissä. Omat ajatukseni minusta että elämästäni valitettavasti vaelsivat liiaksikin pelon ja häpeän ystävinä hyvinkin pessimistiseen tapaan ajatella. Niiden muuttaminen on ollut itselleni tärkeä oppimatka tässä omassa kasvutarinassani. Jonka aloitin useita vuosia sitten. Se on vaatinut päivittäistä harjoittamista, tahtoa olla oma MINDBOSS ja se kuka oikeasti päättää tavastani ajatella. Ja yhä harjoitan.

Optimist:

Someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster. It’s more like a cha-cha.

Professori Martin Seligman on kirjoittanut kirjan Opittu optimismi (Learned Optimism) ja hänen mukaan optimismi ja pessimismi eroavat toisistaan näillä kolmella tavalla:

  1. Personalisaatio – Optimisti ei syytä itseään vastoinkäymisistä, kun taas pessimisti ottaa ne henkilökohtaisesti. Optimisti pitää positiivisia tapahtumia useammin omana ansiona, pessimisti uskoo niiden johtuvan ulkoisista tekijöistä.
  2. Pysyvyys – Optimistit pitävät vastoinkäymisiä väliaikaisina esteinä. Pessimistit näkevät esteet usein pysyvinä ja koko kohtaloa määräävinä.
  3. Läpitunkevuus – Pessimistit uskovat usein epäonnistumisen yhdessä asiassa johtavan epäonnistumiseen kaikessa. Optimistit antavat hyvien asioiden piristää koko elämää, eivätkä rajaa vaikusta vain yhteen elämän osa-alueeseen. Kuten pessimistit tekevät.

Oivallus:

Omaa asennetta voi muokata vähitellen. Vaikkei kaikkeen voi itse vaikuttaa, mitä elämässä tapahtuukin, niin omaa reagointia että tapaa ajatella voi hallita. Se on oivallus mikä mahdollistaa oman hyvinvoinnin paranemisen, elämänlaadun että ilon muuttumisen. Se määrittelee koko elämänkatsomusta. Kaikilla meillä on omat vastoinkäymiset. Muuttamalla oma suhtautuminen optimistisemmaksi, keventää omaa polkuaan huomattavasti. Mutta myös mahdollistaa eteenpäin menemisen ja hyvän olon tasapainon arkisiin hetkiin. Ja ehkä yksi hienoin juttu; pessimismin ei tarvitse olla pysyvää eikä sitä tarvitse jatkaa omassa elämässä eteenpäin, vaikka siihen olisi kasvatettukin. Jokainen voi opetella aktivoimaan sisäisen optimismin ihan milloin vain. Jos vain tahtoa riittää.

0

blogi

Minusta minuun – resepti

Joskus mielen valtaa ristiriitaiset tunteet jostain ihmisestä, asiasta, tapahtumasta tai tilanteesta. Tuo ristiriita saattaa jäädä pitkäksikin aikaa vaivaamaan, lopulta alkaen ärsyttämään. Mieli saattaa keksiä lisää sytykkeitä, ärsytys kasvaa ja keho kiristyy. Kyseiseen henkilöön, asiaan, tapahtumaan tai tilanteeseen syntyy tunkkaista tunnetta joka joskus johtaa jopa ahdistukseen.

Kun lakkaamme tarkastelemasta tilanteita ongelmallisina, pyrimme näkemään itsemme että toisemme myönteisesti, pystymme näkemään hieman pintaa syvemmälle aistien jokaisesta jotain hyvää, säteilevää ja valoisaa. Myötätuntoiset silmät eheyttää kaikkia ihmissuhteita, niihin liittyviä tilanteita ja asioita. Tuloksena hiljalleen syntyy ristiriitojen vähentymistä.

Oivallus

Pyrin katsomaan asioita ja ihmisiä puhtaasti sellaisina kuin ne ovat. En tuomitse enkä yritä muuttaa mitään. Enkä päättele itse tietävän, tuntevan tai analysoivan. Yritän nähdä jokaisessa jotain hyvää ja hyväksyä tuntemukseni sellaisina kuin ne ovat.


0

blogi

Viime aikoina olen antanut tietoisesti aikaa ja läsnäoloa tämän asian pohtimiseen. Kun on elänyt pitkään omien uskomuksien, pelon ja erityisesti häpeän vankina, oma vapaus alkoi tuntua omassa päässä rajatulta. Ja hyvin huomaamattakin se vaikutti omaan iloon että nauttimiseen elämästä ja sen tarjoamista asioista. Hetkistä, jotka valitettavan usein lipui ohitse, kun ei ollut kykyä nähdä miten omilla ajatuksillaan piti kiinni kaltereita paikoillaan.

Ennen ajattelin…..

että sitten kun minulla on sellainen työ missä voin itse määrittää miten ja missä teen että mitä teen, tietynlainen taloudellinen tilanne, itse suunniteltu koti, parisuhde tietyssä tilassa, lapset tietyn ikäisiä, kalenteri mitä minä täytän eikä toisinpäin. Voin lähteä kahvilaan tai syömään milloin itse niin tunnen ja haluan. Vaikka en sitten kuitenkaan menisikään. Ja tietysti aikarajan milloin kaikki “pitäisi” olla minulla tai elämässäni, oli tarkkaan ajateltu. Vasta sitten tuntisin vapautta…. vasta sitten, kun olisin suorittanut sitä ja tota jne….

Instead of trying to make your life perfect, give yourself the freedom to make it an adventure, and go ever upward – Drew Houston



Elämä toi eteeni paljon sellaista, mitkä olivat olleet listallani- tunnen vapautta sitten kun….., elämä antoi minulle enemmän kuin olin osannut oikeasti edes unelmoida ja edelleen koin vapauden kaipuuta. Milloin mistäkin. Nyt kun katson tuota ajattelutapaani täältä kauempaa ja olen joutunut todellisten fyysisten rajoitteiden edessä nöyrtymään ja perumaan kaikki listaani liittyvät, tunnen suunnattoman suurta kiitollisuutta. Kun arkeeni tuli asioita, mitä en teekään niin kuin ennen. Kun hengitykseni ei kuljekaan niin kuin ennen. Kun nukkuminen ei olekaan niin itsestään selvää kuin se oli joskus. Kun keho ei toimi niin kuin sen oletin toimivan. Kun mieleni ei enää jaksanut niin kuin olin vuosia ajatellut sen jaksavan. Jostain suuremmasta johdatuksesta, sydämeni uskalsi puhua paljon vapaammin.

Aloin tuntemaan tavotteita, että ulos häpeästä, pelosta, itsekriittisyydestä, vertailusta, syyllisyydestä, uskomuksista, aikatauluista joita muka piti olla ja suorituksista joita muka piti laskea. Se oli minun VAPAUS. Aloin tekemään päivittäin töitä tämän vapauden edestä, siitä tuli osa minun perus arkea. Ihan niin kuin hampaiden pesu. Matkasin yhä syvemmälle minusta minuun, kohti niitä kaikkia totuuksia, mitkä oli vain kohdattava. Opettelin valmentamaan itse itseäni, rakensin itsesuggestiota heikkojen hetkien varalle. Ja tulihan niitä.

Vapaus on yhtä kuin mahdollisuus

Ymmärrys ja ajatus siitä, että missä tahansa olen tai mitä tahansa teen, kaikki on kuitenkin koko ajan mahdollista. Minun on mahdollista astua askel tuonne tai tänne, minulla on mahdollista ottaa ensimmäinen uusi askel tai viimeinen, suuntaan minne valitsen mennä tai en valitse. Minulla on mahdollisuus vaihtaa suuntaa, myös eksyä ja päästä perille.

Minulla on vapaus olla läsnä, tietoisestikin. Jos vain valitsen niin. Minulla on vapaus valita miten otan hetkeni elämässäni vastaan ja mitä niistä ajattelen että tunnen. Minulla on vapaus vaikuttaa omaan tietoiseen että tiedostamattomaan mieleeni. Minulla on vapaus olla onnellinen, juuri sillä hetkellä kun päätän olla onnellinen. Minulla on vapaus tuntea olevani riittävä. Hyväksyttävä. Rakastettava. Minulla on vapaus sallia itselleni epätäydellisyys ja haavoittuvuus.

Freedom is the oxygen of the soul

Tänä päivänä vapaus minulle merkitsee hyvin eri asioita kuin joskus aikanaan. Minulle vapaus on myös rohkeutta uskaltaa olla MINÄ, kertoa mitä minä ajattelen, mistä tykkään ja mistä en. Se, että tiedostan omat rajat ja vastuun, ovat minulle vapautta olla myötätuntoinen itselle että toisille. Oma arvontunto on minulle vapautta. Vapaus siitä, että annan elämälle mahdollisuuden kuljettaa, opastaa ja myös yllättää. Vapaus minulle on tuntea tunnetta, että olen tullut kotiin.

Minulla matkalla minusta minuun tärkeimmäksi muodostui matka häpeästä vapauteen, itselleni näkyväksi aikuiseksi naiseksi. Ja koen tällä hetkellä olevani vapaa kahleista, mitkä ennen määrittivät minua naisena.

Mitä vapaus merkitsee sinulle?

Osaatko sinä kertoa itsellesi elätkö vapaasti oman näköistä elämää? Tiedostatko sisäiset esteesi vai syytätkö mielummin ulkoisia asioita vapauden esteenäsi? Jospa ottaisit kynän ja paperin eteesi, kirjoittaisit itsellesi pienen kirjeen mitä vapaus sinulle merkitsee. Miten koet sen elämässäni tässä ja nyt. Ja onko se tunne sellainen kuin toivoisit sen olevan. Sinä voit tarvittaessa ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti jotain uutta tai sen viimeisen askeleen siellä jossain, missä koet olevasi enemmän vanki kuin vapaa sielu.

Ajatuksin,

Kati

0