blogi

Rohkeus uskaltaa lähteä oppimaan itseni rakastamista sydän auki


              Itsensä tunteminen ja ymmärtäminen on hyvin tärkeää, mutta eläen sydän auki elämään vaaditaan vielä suurempi asia; itsensä rakastaminen. Tieto tästä on jo alku ja oppii kyllä rakastamaan, jos kykenee olemaan lempeä itselleen omalla matkallaan minusta minuun. Tärkeää on myös mainita tässä kohtaan jokaisen oma herkkyys, haavoittuvaisuus ja niiden hyväksyminen. Minulle kaikessa tässä on ollut ENSIN uskoa pystyväni oppimaan itseäni rakastamista, sitten nähdä ja kuulla sitä rakkautta itseäni kohtaan, että sen tuoma muutos. Miten opin puhumaan eri lailla, eri sävyin. Miten uskalsin katsoa peiliin armollisemmin, miten uskalsin sallia näkemäni kauneuden. Sisäisen että ulkoisen. Itseni rakastamiseen on kuulunut myös oma rohkeus elää itselleni, itseäni varten. Rakastaa sydän auki oloa, olla utelias tästä matkasta. Myös ymmärrys siitä, ettei tämä ole vain valinta, tämä on prosessi. Mitä todennäköisemmin, elämäni mittainen sellainen.

              Monasti olen hieman turhautuneena todennut itselleni, olisinpa tiennyt sen, mitä nyt tiedän niinä epätoivoin menneisyyden hetkinä, kun tuntui etten saa happea. Voin siis vain kuvitella palaavani ajassa taaksepäin sanoen itselleni : Rakas Minä, tulee olemaan rankkaa ottaa oma tarina omaksesi, rohkeasti kertoa siitä ja tehdä itsesi näkyväksi itsellesi että muille. Mutta ei ollenkaan niin rankkaa kuin se karkuun juokseminen ja varjo- Minäsi kanssa eläminen. Hyväksymällä oma haavoittuvaisuutesi ja herkkyytesi olet enempi eläväinen kuin se, että luopuisit rakkaudesta, elämänilosta ja joukkoon kuulumisesta. Olit rohkea lähtiessäsi etsimään omaa pimeyttäsi, ( ja kas… löysit oman valosi valtavan voiman). Tulet huomaamaan, että yhteys omaan itseesi on sinun elämän tasapainon suurimpia lähteitä. Joka kerta kun se katoaa, valtaa sinua levottomuus ja jopa hieman apaattinen olemus. Pidä siitä kiinni, vaali ja kunnioita omaa yhteyttä omaan minääsi. 
P.S tähän et tarvitse valtavan suuria ihmeitä ja muutoksia, ihan jokapäiväisillä arkisilla teoilla harjoitat tätä yhteyttä, mutta myös omaa rohkeutta ja myötätuntoa. Lisäksi haluan kertoa vielä, sinulla on annettuna yksi upea työkalu harjoitteluihisi; HAAVOITTUVAISUUTESI. 



                   HARJOITTELE

      Kertomalla omaa tarinaani osoitan yhden esimerkin muutoksesta ihan tosielämässä. Minun kasvutarinan. Miten kohtasin esteet, jotka estivät minua elämästä sydän auki itselleni ja toisille. Miten löysin yhteyden itseeni, millä pystyin ylläpitämään löytämääni omanarvontuntoa. Kaiken ensimmäiseksi minun oli kohdattava se kaikkein suurin esteeni; häpeäni. Ja harjoitella häpeänsietokykyäni. Tavoitteeni on rohkaista muita saman asian kanssa eläviä, tuskaisestikin ajoittain. Nostamaan häpeä esiin puhumalla siitä. Tai mikä se este sitten onkaan. Eikä aina ole kyse yhdestä esteestä, itselläni pelko seurasi hyvin topakasti kiinni häpeässä. 

       Tiesitkö, että häpeä inhoaa esille tuloa? Sitä, että kerrot omaa tarinaasi – jaat sitä muille. Tiesitkö, että häpeä rakastaa piilossa olemista? Valitettavan usein näin me toimimme, suorastaan hautaamme tarinamme ja piilotamme vielä pimeämpään tuon meitä niin hallitsevan vihollisen. Olen siis ihan puhtaasti harjoitellut ääneen puhumista siitä, että miten häpeäni oli oikeasti olkapäälläni istuva möhkäle kuka sätti, syytteli, vähätteli ja nauroi halveksien että vertaili minua muihin. Olen harjoitellut myös tälle möhkäleelle puhumista käyttäen omaa mielikuvistani apuna tehden “todellisen”. Harjoittelin siis dialogeja yhdessä häpeäni kanssa. Aika pähkähullua eikös? No ainakin se sai välillä hymyn huulille ja iloa tilanteisiin, missä aikaisemmin olin häpeän edessä tuskaisen pieni ihminen……


” Courage, You get it by courageous acts. It’s like learn to swim by swimming. You learn courage by couraging”. – Mary Daly


Rohkeutta on ollut helpompi harjoittaa. On tilanteita, missä se on suorastaan kuplinut ulos. Olen nauttinut olla ihmisten äärellä, puhua omin sanoin ja olla aito minä. Ristiriita ja suurin “pudotus” tuli aina tilanteiden jälkeen, kun häpeä möhkäle istahti olkapäälleni……. Joten omassa matkassa suurin harjoittelu on ollut todellakin tässä. Rohkeutta olen harjoittanut myös löytämällä omat rajat, tekemällä ne itselleni ja muillekin näkyväksi. Se onkin ollut rohkeuden polulla haastavaa. Pysyä omissa rajoissa ilman uhoa tai pelkoa. Tai häpeää. Mutta joka kerta kun olen päättänyt valita rohkeuden, teen en pelkästään itsestäni vahvempaa vaan hieman ympärillä olevista ja myös maailmasta. Ja jos jokainen meistä edes joskus ajattelee näin ja valitsee rohkeuden, vahvistamme näin yhdessä vahvuutta ympärillemme.
  
Myötätunto, tämä on ollut se kaveri ketä häpeä ei ole huolinut joukkonsa. Sitä minun on pitänyt myös opiskella lukemalla, kuuntelemalla ja katsomalla myötätuntoisia ihmisiä. Minun on pitänyt mennä syvemmälle omaan kipuuni. Miksi ja mistä se kumpuaa? Ja miksi sitä olen suojellut kaikki nämä vuodet etsimällä syyllistä ympäriltäni? Tai tuomitsemalla? Tai yrittämällä välittömästi korjata asian? Kuitenkaan kykenemättä tähän. Minun oli siis matkattava pimeyteen myötätuntoisesti, omaan että muiden. Anteeksi antaen. Täältä oivalsin yhden itselleni hyvin tärkeän asian; myötätunnon esteenä on ollut omien rajojen asettaminen ja ihmisten vastuuseen asettamisen pelko ja häpeä. Tämä on auttanut myös siinä ettei tarvitse vihaa, vaan myötätuntoisesti pystyn valitsemaan rohkeuden ja pysymään omien rajojen rajoissa.

Sisäisesti olen saanut valtavasti voimaa tästä. Yhtälö olla ystävällinen ja luja ei enää tuntunutkaan niin kauhealta eikä saanut minua enää pienentämään itseäni häpeän edessä. Omien rajojen asettaminen ja ihmisten saattaminen vastuuseen on työlästä. Helpompi on syyttää toista. Itse olen vuosia tunnistanut omassa käytöksessä tunteen hyväksikäytetystä ja kaltoin kohdelluksi tulemisesta, tosiasiassa kyse on ollut kykenemättömyydestäni asettaa omat rajat ja saattamaan toinen vastuuseen teoistaan. Sieltä löysin kipeän kohtani, totuuden mitä en ollut halunnut ennen kohdata. Tuoda valoon, pidin sen mielummin varjossa…… itseltäni.


” When we practice generating compassion, we can expect to experience the fear of our pain”.
– Pema Chödrön


Ystäväni häpeä onkin sitten sellainen hahmo, että ansaitsee ihan oman blogikirjoituksen. Jonain toisena päivänä siitä lisää….. Minna Ganthin päivänä haluan vielä sanoa jokaiselle oman varjo – Minänsä kanssa elävälle, että tule rohkeasti esiin. Loista omaa valoasi, rakastu ja rakasta itseäsi myötätuntoisesti ja kauniisti. Haavoittuvaisuus on osa inhimillisyyttä ja herkkyys osa jokaisen omaa sisäistä voimaa. Opettele löytämään omat rajat ja uskalla tuoda ne näkyväksi. Muista myös harjoittaa omaa vastuuta. Jos et tiedä tai osaa, pyydä rohkeasti apua. Saat varmasti työkaluja itsellesi, kykenet saavuttamaan tavoitteesi ja elämään elämää missä voit hyvin ja tunnet elämänilon voiman.

Minne kuljetkin, kulje koko sydämestäsi,

Kati



Author


Avatar